Teehuone

Armoa

2012-02-08T07:29:00.000-08:00

Tiedättekö ystävät, että on silkkaa armoa, että söin juuri vasta kaupassa paistettua perunaporkkanasämpylää, jonka päällä oli savukirjolohta ja rämmin vielä haarukalla aurinkokuivatulla tomaatilla maustettua fetaa suuhuni yhtäaikaa. On silkkaa armoa sekin, että jälkiruoaksi otin vaniljajogurtin ja sitä lusikoidessani yksi kolmesta kissastani, joka minulla on ollut varaa leikkauttaa, madottaa ja rokotuttaa, lipoo purkin kannesta jogurttia karkealla kielellään. Puhdasta armoa sekin, että illan tullen suihkunraikkaana saan mennä omaan sänkyyni, puhtaiden petivaatteiden väliin ja nukahtaa herätäkseni aamulla työhön. Puhumattakaan siitä armosta, jonka olen saanut osakseni kun saan herätä joka aamu rakastamani miehen viereltä.

Havahduin kokemaan syvää kiitollisuutta elämästäni ja siitä kaikesta, mitä minulla on. Niin paljon on asioita, joista en ole kiittänyt. Siitä, että minulla on varaa laittaa 28e euroa kauppaostoksiin tänään, siitä että minulla on jalassa merkkifarkut, lämpimät villasukat ja ehjä paita. On lämmin asunto, katto pään päällä ja tieto siitä, että tili ei ole nollilla. Tieto siitä, että ihmiset välittävät minusta, minulla on ystäviä jotka rukoilevat puolestani, minulla on perhettä.

Minulla on kymmenen sormea, joilla näpyttelen tätä näppäimistöä, silmät joilla näen tämän ruudun, opittu kyky lukea kirjoittamaani tekstiä. Olen saanut käydä koulua, tehdä työtä niin paljon kuin olen jaksanut, olen saanut opiskella mitä olen halunnut. Se on armoa se.

Kaiken voi menettää silmänräpäystä nopeammin. Elämän kuolemalle, kodin tulipalolle, työn työttömyydelle. Me elämme yltäkylläisyydessä, jollaista ei kaikilla ihmisillä ole. Joten ollaan kiitollisia tänään ja autetaan niitä, joiden kengissä emme itse astu, mutta jotka voisivat olla meidän kenkämme.

Tutkimusmatka ikkunalaudalle

2012-01-22T07:15:00.000-08:00

Huu huu. Hoitelin tänään huonekasveja. Raukat on kärsineet tästä talvesta, kuivasta huoneilmasta ja huonosta hoidosta. Kärsimyskukka on pudottanut paljon lehtiä ja kuivattanut oksia. Napsin tänään kuivia pois ja sumuttelin sitä. Amatsoninlilja kukki jouluna, teki monta ihanaa, tuoksuvaa kukkaa. Nyt leikkasin kuivettuneen kukkavarren pois. Laitoin ikkunalaudan alla olevalle patterille kostean pyyhkeen kuivumaan ja vesiastioita kukkien väliin kukkalaudalle. Toivottavasti auttaa. Koetan myös muistaa suihkutella kasveja.

Sain töistä komeilla juurilla varustetun oleanterin pistokkaan. Kotona luin kukkakirjasta, että se on tappavan myrkyllinen. Jo yhden lehden syöminen tappaa. En voi ottaa riskiä, että kissat syö sitä. Ripustettiin se amppeliin korkealle, mutta voihan se silti tiputtaa lehtiä ja kissat popsia niitä lattialta. Vien sen varmaan töihin. Harmittaa, huomaa että kevätpuoli on kääntynyt kun ajatukset alkaa suuntautua kasvien puoleen. Tekisi mieli hommata jotain uusia kasveja. Tilaa vaan ei ole.

Tänään tuli siivottuakin. Imuroin ja tiskasin, Holmes moppasi ja siivosi hiekkikset. Olikin taas niin turkasen pölyistä joka paikassa. Turhauttavaa siivous, ja tavaranpaljous. Pakko taas tehdä jotain inventaariota tästä kaikesta romusta.

Eilen kävin ystävällä hierottavana, eikä hän edes huolinut rahaa hieronnasta vaikka koitin tyrkyttää. Hyvää teki kyllä, toivottavasti niska tästä vertyy. On niskarusetti totaalisen jumissa ja päätä särkee, vaikka olen koittanut venytellä ja jumpata niskahartiaseutua.

Mitään ihmeempää ei nyt kuulu, perusarkea.

Tänään ei vaan jaksa

2012-01-12T00:15:00.000-08:00

Tämä viikko on ollut raskas, olen tehnyt kahta työtä ja koittanut jaksaa pyörittää myös taloutta, nyt kun Holmes on kipeänä. Saa nähdä tuleeko flunssa minuunkin. Nyt on taas olo, ettei jaksaisi yhtään mitään ja haluaisi vaan jättää kaiken ja tehdä vaan jotain mikä itsestä tuntuu kivalta. Maalailla tauluja, keitellä kahvia, olla kotona. Käydä vesijuoksemassa.

Haluaisin päästä sellaiseen mielentilaan, ettei tarvitsisi ahdistua aina ja kaikesta. Olen selvinnyt tietyistä asioista aikaisemminkin, miksi sitten aivoissani ei tapahdu oppimista, että selviän niistä jatkossakin? Mitä vikaa minussa on? Ei, vaan joka kerta sama ahdistus päällä ja inhottava tunne sydänalassa, vaikka olen tehnyt ne asiat ja hoitanut ne velvollisuudet ennenkin. Onko koko elämä loppuunsa asti samaa ahdistumista kaikesta, vai voinko joskus olla vapaa tästä inhottavasta tunteesta? Tiedän, että se on vain tunne ja hyvin harvoin edes tapahtuu mitään mitä pelkään. Se menee kyllä ohi, mutta eikö joskus voisi vaan olla niin, ettei sitä tunnetta tulisi? Kaipa sillekin on syynsä ja niitähän tässä kaivellaan. Juuri nyt ei jaksaisi mitään. Ei jaksaisi olla vastuussa kaikesta, yrittää rakentaa ihmissuhteita kun vastakaikua ei saa, yrittää pitää arki kasassa, koti kutakuinkin kunnossa, kissoista huolta, itsestäänkin, yrittää selvittää mistä kaikki paska johtuu ja saada oma pää kasaan, suunnitella jopa tulevaisuutta tai asettaa jotain tavoitteita. Ei vaan pysty.

Tänään en jaksa.

Pieni lintu

2012-01-04T10:25:00.000-08:00

Tänään sattui surullinen tapaus töissä. Olin harjaamassa pitkiä rappusia ja siinä ajatuksissani heiluttelin harjaa, kunnes tajusin harjanneeni jotakin elävää. Kyykistyin ja nostin hangesta pienen linnun. Se liikahti muutaman kerran hanskani päällä, kunnes nukkui pois. Hautasin sen kiven taakse lumihankeen, vaikka tuntui pahalta jättää se sinne kylmään. Se oli varmaan jo aivan henkitoreissaan ja "harjaamiseni" teki siitä lopun. Toisaalta hyvä, ettei se jäänyt kitumaan. Tuntui surulliselta kuitenkin.

Ilmiöitä jokivarresta

2012-01-01T04:29:00.000-08:00

Tämmöisiä lasipalloja olivat oksat joenvarrella saaneet kaulaansa koristukseksi.

Lasimato!

Pohdintaa lähimmäisenrakkaudesta, kissoja, kameraa ja sellaista

2012-01-01T01:38:00.000-08:00

Jouduin muokkaamaan tuota sivupalkin esittelytekstiä kun taas on yksi vuosi rullannut eteenpäin, parempi laittaa suosiolla kolmeakymppiä lähenevä. Pukkaisi varmaan kriisin, jos jaksaisi asiaa enempi ajatella, mutta koska en nyt jaksa, niin olkoot.

Sain kameran!! Jee jee! Tai siis ostin. Kuvia otan nyt Olympus VR-320 digikameralla. Toistaiseksi vielä opettelen kameran käyttöä, mutta eiköhän siitä hyvä tule. Tänään koitin zoomailla söpöä sinitinttiä joka roikuskeli lintujen ruokintatelineellä, mutta ehdin saada vain yhden kuvan ennen kuin lintunen pyrähti pois. Tässä tuo "pyrstö" silti.

Olen ollut parina päivänä kissaprojekteissa jälleen. Harmittaa ja nostaa pintaan tunteita. On niin surullista kun ihmiset ei jaksa pitää huolta itsestään, eikä aina sen takia lemmikeistäänkään. Joskus tosin tuntuu, että osa näistä ihmisistä pitää silti eläimistään parempaa huolta kuin itsestään. Kuitenkin, vaikea hoitaa asioita esim. alkoholin vaikutuksen alaisena olevien ihmisten kanssa. Nämä on niin vaiketa ja monisyisiä asioita. Toisaalta karvat nousevat pystyyn alkoholistien kohdalla, toisaalta koen suruakin. Jokainen ihminen on arvokas, silti... En voi pitää itseäni parempana ihmisenä tai nousta ylemmäs, lähimmäisenrakkaus ei nouse niistä lähtökohdista. Tai ehkä auttaminen voikin mahdollistua sillä, että pidän huolen itsestäni ja omista asioista ja pystyn täten auttamaan myös muita? En tiedä, pohdituttaa...

Arkiset aherrukset painaa päälle. Minut kutsuttiin ensi ma-to töihin äkkiseltään, lupasin mennä, sillä joutenolokaan ei ole maistunut. Samalla pitäsi hoitaa kaikenlaista muuta työhommaa ja suunnitella kevään opetuksia yms. Tuntuu vaikealta, mutta eteenpäin mennään.

Palautus

2011-12-31T05:51:00.001-08:00

Palautin perinteisen näkymän, kun uuden asettelun myötä ei kaikille blogini näkynyt. Nyt toivottavasti taas näkyy!

Naksutinkoulutusta kissoille

2011-12-30T02:35:00.000-08:00

Innostuin eilen taas koettamaan naksutinkoulutusta kissojen kanssa. Minulla ei ole (vielä) naksutinta, mutta olen käyttänyt sellasta sihausääntä huulten välistä *psssst* ja namia palkkana. Eilen otin tikun, jonka päähän kiinnitin pallon. Kun kissa koskettaa nenällä palloa, se saa naksauksen ja palkan. (tätä kutsutaan nimellä targeting, olisko se osoittaminen suomeksi) Liitin myös temppuun sanan "koske". Tällaisen kosketustikun avulla pystyy opettamaan paljon asioita, kuten hyppäämistä tuolille/pöydälle tai pois tasolta, seuraamista, istumista, seisomista jne.

Meillä ongelmana oli se, että kolme kissaa koulutussessiossa oli vähän liikaa. Eli pitäisi sulkea muut toiseen huoneeseen ja ottaa yksi kissa kerrallaan koulutukseen. Yllätyksekseni Misaki alias Pikkumisa oli kovinkin oppivainen ja tuli kosketustikun perässä tuolille ja alas tuolilta, seisoi ja puski ja teki vaikka mitä saadakseen namin. Neko taas tuntui olevan liian lyhytpinnainen, tai ehkä tuo perus iltasapuska jolla koetin kouluttaa, ei ollut tarpeeksi houkutteleva nami. Nappuloiden perään tuo on hulluna myös.

Ajattelin lähteä tästä eläinkauppaan hakemaan kunnon naksuttimen ja jotain muita herkkupaloja palkkaamiseen. Mietin että voisin koettaa opettaa kisuille tassun antoa ja kosketusalustaa ainakin. Hyppäämistä tuolille tai siltä alas.

Tässäpä vielä linkki bengalinkissa Kaiseriin, joka on ilmiömäinen tempuntekijä! Youtubesta löytyy paljon hyviä videoita hakusanalla "clicker training for cats". :)

Torttuholisti

2011-12-25T02:20:00.000-08:00

Nuhru katsoo ikkunalaudalla ulkona putoavaa vettä. Välillä se kääntyy tuijottamaan minua isoilla silmillään ja sitten takaisin maisemaa. Minä istun kahvikuppi edessäni ja toinen joulutorttu on jo menossa. Keittiöstä kaikuvat joululaulut pianomusiikkina, enkä tarkoita sellaisia ärsyttäviä pimputuksia, vaan hartaita kauniita sävelmiä.

Minulla on jo toinen joulutorttu meneillään, varmaan lähemmäs kymmenes jo tälle joululle. Olen torttuholisti, myönnän. Olen määritellyt aikuisuuden joulutortuilla ja määritelmä kuuluu näin: olet lapsi niin kauan, kun tykkäät joulutortun taikinaosasta, mutta kun alat tykätä luumuhillosta enemmän, on sinusta tullut aikuinen. No jokatapauksessa, Holmes ei tykkää luumuhillosta lainkaan, joten koitin tehdä sitrustahnalla (lemon curd) torttuja, mutta se peijakas sulikin uunissa, ei ollut ilmeisesti paistonkestävää. No, pari maistiaista sain ja sipaisin vähän curdia kehiin paiston jälkeen torttujen päälle. Tuli muuten törkeän hyviä. Olisi tarvinnut tehdä enemmän sellaisia, vaikka tykkään kyllä luumuhillostakin. (enemmän kuin taikinasta...)

Käytiin eilen jouluhartaudessa kirkossa. Holmeskin lähti mukaan. Vaikka asutaan melkein kirkon vieressä, tulee minulla harvemmin käytyä paikallisessa seurakunnassa, kun minulla on enemmän ystäviä lähikaupungin seurakunnassa. Sinne suuntaan useimmiten. Muisteltiin Holmesin kanssa sitä, miten neljä vuotta sitten seisottiin kuitenkin tuon paikallisen kirkon alttarilla tahtomassa.

Olen ollut ilmeisesti tosi kiltti, tai tuhmuuttani ei ole laskettu minulle viaksi, koska sain paljon lahjoja ja niistä ehdottomasti paras oli Holmesin minulle ostama Humbugi Asusteen verhoiluylijäämistä tehty rusetin muotoinen käsilaukku. Se on punainen ja rusetin keskiosassa on leveä nahkasuikale, joka on koristeltu kauniisti. Vetoketju myötäilee rusetin muotoja ja laukku on yllättävän tilava. Minulla ei ole ikinä ollut niin hienoa laukkua! Eikä sen rinnalla kyllä kalvennut myöskään saamani nelikerroksinen helminauha. Lahjoissa oli myös paljon omatekoista, itse en tänä vuonna antanut kovin paljoa omatekemää, jokunen koru ja keraaminen pilli, mutta varsinaisesti keramiikan osuus jäi vähemmälle tänä vuonna. Itse saimme hienoja kivisiä juttuja, kuten sydämen muotoisen kolmen tuikun alustan.

Kiitos kaikille ystäville ja tuttaville muistamisesta ja joulukorteista myöskin, joita on tiputellut läjäpäin postilaatikosta!

<3 Joulun jatkoja!

Hou hou hou!

2011-12-23T01:41:00.000-08:00

Nekon myötä toivottelen kaikille lämpöistä (ja karvaista) joulua ja onnea uudelle vuodelle! Muistakaa levätä paljon jouluna, nauttia hyvästä ruoasta ja olla rakkaittenne kanssa.

Majuri tuli taloon ja lanttumaakarointia

2011-12-15T02:13:00.000-08:00

Say helloo Major!

Heitin eilen ystävän kanssa keikan Raisioon. Haettiin sieltä Holmesin ostama sotilasmallinukke. Huvitti kyllä kun tungettiin sen muovisia ruumiinosia takakonttiin ja vitsailtiin siinä, että toivottavasti poliisi ei pysäytä ja pyydä avaamaan takaluukkua! Nimettiin nukke Major Morcheksi, koska hällä siis on aito kaasunaamari, joka on joskus kuulunut sen nimiselle majurille. Tuttavammin hän on vaan Majuri. On sellainen kutina, että Majurista tullaan repimään hupia pitkän aikaa. Sen verran hauskaa meillä Holmesin kanssa eilen oli kun puettiin hänet ja laitettiin nyt tuo joulunauhakin joulun kunniaksi. Tarkoitus siis on jotain sotavermeitä hälle laittaa päälle, Holmesin harrastuksen mukaan.

Shoppailtiin Myllyssä eilen. Olen varmaan tullut tosi vanhaksi ja väsyneeksi, kun ei tahtonut oikein jaksaa. Nyt on ainakin shopituskiintiö kutakuinkin täynnä ja joululahjat osteltu, eipä niitäkään kovin paljoa, mutta jotain.

Kävin eilen lanttumaakarini juttusilla taas ja iski ahdistusta. Pitäisi suunnitella elämää eteenpäin. Pitäisi miettiä mitä halutaan tältä elämältä. Toteuttaa haaveita ja unelmia. Asettaa tavoitteita. Olen ollut aina huono tavoitteissa. Koko yläasteen aikainen tavoitteeni oli nostaa matikannumero seiskaan, eikä se onnistunut. No ei kyllä ollut kiinnostustakaan. Tähänastiset tavoitteet on olleet selviytyä seuraavasta päivästä, viikosta, kuukaudesta, lukukaudesta, lukuvuodesta... Yritin sitten miettiä mitä haluan tältä elämältä ahdistuksesta huolimatta. No eleillä tämän elämän kutakuinkin ryssimättä totaalisesti, ehkä (toim.huom. EHKÄ) saattaa jälkikasvua maailmaan ja yrittää parhaansa heidän kanssa. Tehdä eläinsuojelutyötä. Saada oma koti joskus. Päästä sisään ahtaasta portista. No, ehkä mulla sitten onkin tavoitteita kaikesta huolimatta?

Jotenkin on fiilis, että tämä elämä ei kuitenkaan mene niin, kuin sitä suunnittelee. Ei ole ainakaan tähän asti mennyt. En tarkoita sitä pelkästään pahassa mielessä, vaan paljon hyvääkin on tapahtunut vaikka asiat ei ole menneet niin kuin itse olisi toivonut tai suunnitellut. En suoranaisesti sanottuna tähdännyt asumaan Satakuntaan joen partaalle. Joskin pelottavaa on se, että olen alkanut vihdoin ja viimein kotiutua tänne. En voi sanoa, että rakastaisin tai ihailisin tai pitäisin tätä parhaana mahdollisena kaupunkina, mutta pikkuhiljaa olen alkanut mielistyä joen pysähtymättömään liikkeeseen ja siihen, että sen partaalla tyyntyy mieli ja ajatukset. Pikkuhiljaa. Pienin askelin. Sokeripalan kokoisin askelin, niinkuin lapsena Peiliä pelattaessa.

Enkä suunnitellut sairastua masennukseen, tai että minusta tulisi opettaja. Tai että ystäväni, jota näen eniten on 85v. Mutta näistä asioista on siunaantunut myös paaaaaljon hyvää.

Elkee pelästykö!

2011-12-11T12:54:00.001-08:00

... nimittäin blogin uutta ilmettä! Löysin tällasen mahtavan uuden layoutin vai miksi sitä pitäisi sanoa ja nappasin käyttöön. Sivulla siis edessänne näkyy kaikki blogitekstit ja uusin vasemmassa nurkassa, bloggauksen päivämäärä näkyy ruudussa.

Kuvia piti saada kehiin, kameran hukkaamisesta huolimatta (alan kääntyä sille kannalle, että se on varastettu) joten kuvat ovat laatua kännykkä. Kuiteskin tässä vähän joulutunnelmia meiltä sekä ensimmäiset powertex-työt, eli kankaankovettimella tehdyt hahmot. Pienempi hahmo on tehty Frezza Mocha pullon päälle ja kädet tehty foliosta ja päällystetty ensin maalarinteipillä, sen jälkeen mömmöön kastetulla kankaalla. Hän on enkel, vähän tämmöinen tumma versio mutta kuitennii, helmiäissädekehä pään päällä ja laulukirja kädessä. Hujopista piti tulla Morsein, mutta siitä tulikin Neitsyt Maria, joskin vauva sylistä puuttuu vielä, sydän saa olla sylissä joulun ajan.

Valopallo näyttää triljoonasti hienommalta livenä. Kummiskii.

Joulun odotusta ^^

Kirppislöytönä teepannu, jouluisia muisteloita

2011-12-10T11:38:00.001-08:00

Kävin tänään kirppiksellä, jälleen kerran. Olen muuten huomannut, että jos kotoa puuttuu esim. joulutekstiilejä (ja haluaa niitä hankkia edullisesti) tai vaikka joulukynttelikköjä, kannattaa niitä tiirailla kirppikseltä. Tuntui että kirppis pullisteli mitä erilaisempia joulukamoja. Katselinkin hiukan sillä silmällä verhokappoja, mutta en ostanut. Meillä on Holmesin kanssa yksi yhdessä kirppikseltä hankittu joulukoriste, joka otetaan joka joulu esiin. Se on noin meikäläisen nyrkin kokoinen vaaleanvioletti (vai onko se pinkki, en ole varma) metallinen kulkunen, jossa on ripustuslenkki ja jotain havuntapaista härpäkettä päällä. Nyt se roikkuu myöskin kirppikseltä ostetun erittäin amerikkalaishenkisen joulukranssin (kyllä, muovisen, jossa on karkkikeppejä, lahjapaketteja ja huurteisia havuja, mistelinlehtiä (?) ja käpyjä) keskellä. Ja näyttää hienolta. Ottaisin kuvan jos tietäisin missä kamerani on. Olen toivoton avainten, kännykän, rahapussin ja kameran suhteen. Näitä kaikkia etsitään säännöllisin väliajoin.

Toinen yhteinen perinteinen joulukoristeemme on ensimmäisen yhteisen kotimme pihan roskiksesta (voiko- tämä-lause-vielä-jatkua-pidemmäksi) löytynyt erittäin pörröinen ja punainen paksu joulunauha. Se haisi röökille ja oli roskiin heitetyn joulukuusen ympärille kieputettu. Minä dyykkasin sen ja riiputin sitä pihalla muutaman päivän niin, että haju hälveni ja nyt kaivamme sen joka joulu esiin alkuperää muistellen. Kivoja muistoja.

Löysin kirppikseltä teepannun. Se on vähän japskihenkinen, mutta siinä ei ole mitään leimoja/merkintöjä. Se on tummanvihreä/ruskea, melko pieni ja siinä on rottinkikahva. Kyljessä on hieman japskimaisia oksia maalattuna erivärisellä lasitteella. Se on vaaleata savea ja kyljessä on kuvioita aivan kuin se olisi dreijattu, mutta epäilen silti, että se on valmistettu jotenkin muuten kuin dreijaamalla. Ehkä valamalla? En tiedä. Siinä on myös sisäänrakennettu sihti, joka oli niin tiheä että muhjua ei tullut yhtään mukiin! Arvostan! Se maksoi 3e ja nyt teepannukokoelmassani on 10 teepannua.

En osta teepannuja mitenkään hulluna, sillä tilaa ei ole, mutta toisinaan jos löydän jonkun oikein sievän, nappaan sen mukaan. Tarkoituksena ei ole löytää Arabiaa tms kallista tai designia, vaan ihan silmää miellyttävää pannua. Kokoelmiini kuuluu pari itse maalattua posliinikannua, yksi pienen pieni venäläinen posliinipannu, Kupittaan ruskea pikkupannu (josta maksoin naurettavat 4e), kiinalainen "riisiposliinipannu", japanilainen/kiinalainen punasavipannu jossa ei ole lasitusta ja kyljessä kauniit bambukuviot, sekä emalipannu joka on kai kahvipannu (se on myrkynvihreä ja siinä on kukkasia) ja teräspannu joka on kai myös kahvipannu ja jonka dyykkasin metallinkeräyksestä ja keitin pyykkipulverilla puhtaaksi (lähti!) ja jossa pruukaan lämmittää glögiä. Ja emalinen valkoinen iso pannu, jossa on puukahva ja kyljessä lukee Hotpot. Minulle tulee pannuista hyvä mieli.

Nyt ryystän vihreää teetä, jota haudutin tässä kyseisessä pannussa. Olen yksin kotosalla, pesin pari koneellista pyykkiä, imuroin ja moppasin ja järjestelin hyllyjä. Uffille lähti pari ostoskassillista vaatteita kaapista ja olkkarin nurkassa nököttää jätesäkki joka on menossa roskikseen. Etsin kameraanikin nyt tosissani paikoista, mutta en löytänyt ainakaan vielä. Katsotaan jos se tulisi vastaan jossain vaiheessa kuitenkin...

En-keksi-mitään-hyvää-otsikkoa-tänäänkään

2011-12-09T09:29:00.001-08:00

Olen ollut huono päivittelemään. Kamera on edelleen jemma nimisessä piilossa, joten kuviakaan ei ole luvassa, vaikka kaikkea kivaa pitäisi kuvata ja laittaa kuvia jakoon. Yritän etsiä sitä tässä joskus.

Ystävämummu oli vuodeosastolla monta viikkoa ja pääsi nyt kotiin. Kävin häntä tänään katsomassa ja kuorin ja pilkoin juureksia, teimme kasvisosekeittoa. Vein myös kierrätyskamat ja roskat. Mummu oli kovin kipeänä eikä lääkäristä ollut ollut juuri mitään hyötyä. Eivät olleet edes neuvoneet miten olla kotona ja mitä saa tehdä ja mitä ei. Surullista. Vanhan hoitoon ei ilmeisesti kannata satsata. Kotiin vaan, siitä viis että sattuu ja ei pysty liikkumaan. Ei toivoakaan kaupassa käynnistä tässä kelissä. Lupasin huomenna käydä mummun ostokset huomenna ja toimittaa hänelle kotiin. Voi kunpa hän ei tuntisi olevansa niin kovasti kiitollisuudenvelassa. Autan mielelläni.

On ollut superhuippukiirettä töissä ja olen tehnyt taas siivouskeikkaa, joten huh huh. Onneksi ensi viikko on vähän väljempi ja ehtisi vähän jouluakin tekemään. Laitoin kyllä koristeita ja jouluvaloja jo, mutta se siivouspuoli on vähän vaiheessa...Holmesille täytyisi löytää lahja jostakin.

Nuhrun pissavaiva on selätetty! Jee! Viimeisin näyte oli puhdas, ei tulehdusta. Nyt vaan toivotaan, ettei myöskään uusi.

Vapaapäivää

2011-11-22T05:28:00.001-08:00

Tänään en ole tehnyt paljon mitään. Tai no, miten sen nyt ottaa. Kävin uunilla aamupäivästä ja postitin paketteja. Olen lueskellut vähän ja lössännyt koneella ja juonut kolme litraa teetä. Tuntuu että uusi flunssa meinaa iskeä, en ala. Suolavesikurlasin ja nenäkannutin aamulla hulluna. Saa nähdä auttaako. Niskahartiaseutu on turkasen jumissa, menen tänään kuumakivihoitoon. Katsotaan miten ämmän käy.

Tässä on kaikenlaista uutta taas ollut ilmassa. Juuri kun miettii että elämä tasaantuu niin tulee uusia hyppyreitä mäkeen. Ei kaikki huonoja, mutta joutuu jatkuvasti olemaan uuden edessä.

Kauhea joululahjainspis. En vaan tiedä ketä kaikkia lahjoisin, kun en edes vielä tiedä pääsenkö lahjoja ennen joulua antamaan. Suunnitelmat avoinna edelleen. Olispa iso pirtti jonne voisi kutsua kaikkia ihmisiä jouluna. Tykkäisin.

Hitsin kamera kun luurailee hukassa edelleen. Olen tehnyt pari patsasta kankaankovettimella. Se on hienoa ainetta se! Täytyisi tehdä paperisavesta vielä päitä. Työn alla kaikenlaista askarrusta. Ostin akvarellit ja paperia, hiukan jo niitä kokeilin. Sitten nuo kankaankovettimella tehdyt jutskat. Mielenkiintoisia. Sitten olisi vielä vähän kissanleikitinprojektia yms. Kaikenlaista.

Mukavaa loppuviikkoa!

Metsäilyä ja vähän asetelmia

2011-11-16T10:37:00.001-08:00

Käytiin tänään Holmesin kanssa laavulla kävelemässä ja paistettiin makkaraa. Oli kivan kirpeä ilma, silti aurinkoista. Oikein hyvä keli oli käpytellä metsikössä.

Kotona tein vähän asetelmia kynttilöistä, sammalesta, tammenterhoista ja muusta käsillä olevasta matskusta. Tuli mielestäni aika kivoja ja kissatkin jopa jättivät tekeleet rauhaan, joskin haistelivat metsän tuoksuja ihmeissään.

Tein myös koruja vanhoista matskuista. Lahjoitan ne Ohi Älä Käy Ry:lle myyjäisiin. Tuotto siis Viron katulapsille ja vähävaraisiin perheisiin.

Mukavaa loppuviikkoa!

ps. mitä sammalelle tapahtuu sisällä, kuivuu?

Tyhmästä päästä ON kärsinyt koko ruumis (mutta ei mieli)

2011-11-06T22:58:00.000-08:00

No olipa monimutkainen otsikko.

Olen ollut jo parantumaan päin, syyslomalla pukkasi kuumeen ja sitä olen parannellut. Ääni silti ei ole vielä palautunut ja kurkkua joutuu selvittämään ja limaa nielemään vieläkin. Jos olisin ollut fiksu ja kärsivällinen, olisin säästänyt ääntä ja ollut hissun kissun tässä töiden välipäivät, mutta ei, olen ollut kirkossa, laulanut, rukousasemalla ja puhunut paaaaljon ja lauantaina olin ripustamassa taidenäyttelyä ja yllätys yllätys, sielläkin puhuin. Sietäisi häätää minut hiljaisuuden retriittiin. Kylläpä onkin vaikea olla hiljaa. Ehkä tässä piilee jokin opetus...

Mutta mieleni on saanut virvoitusta hengellisistä tapahtumista, rukousasemalla olen saanut olla läsnä aitojen ihmisten kanssa. Siellä on itketty, naurettu, halattu, rakastettu, rukoiltu ja rakennuttu. Todella kohdattu toinen toistamme riippumatta siitä minkä ikäisiä, kokoisia tai muotoisia, tai mistä seurakunnasta ollaan. Se on ollut paikka, jollaista jokainen joskus tarvitsee. Paikka jossa katsotaan silmiin ja tervehditään, toivotetaan tervetulleeksi kun astuu sisään, paikka jossa todella ollaan iloisia jokaisesta ihmisestä, joka tulee. Olen ollut todella siunattu saadessani olla mukana tässä toiminnassa.

Holmes teki minulle eilen kanakeittoa. Sanoi, että kun ei kerta mikään auta enkä tunnu paranevan, on pakko ottaa järeät aseet käyttöön. Siinä vaiheessa vikisin, että sen halua sipulimaitoa, mutta kyse olikin kanakeitosta. Nam. Haluan! Jääkaapissa on myös Holmesin porkkanakakkua appelsiinituorejuustokuorrutuksella. Nam. Syömispainotteista elämätä.

Nyt taas uusi viikko käsillä, jotenkin valju olo. Toivoisin, että voisin suhtautua innolla uusiin viikkoihin, enkä lievästi kauhuissani ja peläten tulevaa.

Nyt aamuteet naamariin ja töihin. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Mondays... not my thing

2011-10-31T00:21:00.000-07:00

Monday -.- I just don't feel comfortable about this day. Cat's started it on morning I'm-not-going-to-eat-that-shit-what-is-suppose-to-be-my-food. Just don't have that energy to start fight with them, eat or leave it. You ain't going to get anything else.

I have still sore throat and there is not very much voice coming, dunno how I'm suppose to teach to children today anything... Well maybe I'll just sign.

Duty weights my shoulder. It's not much, just some little things but I don't feel like handling them right now, I delay them later which is no good, because they don't go away before I deal with them. But not today, tomorrow, aight? -.-

Gotta go, need to fix my hair and made some food to work too.

I hope this day will get better. Or maybe it's not about this day, it's me.

Kuvia syksyn varrelta

2011-10-30T00:37:00.000-07:00

Iltalenkin varrelta napsittua.

Leveä kuljetus.

Usvaa pellolla. On siellä, tuolla kauempana.

Vaasan keikalta.

Dante.

Pistin vähän kuvia syksyn varrelta. Holmesin kanssa oltiin menossa lähikaupunkiin, kun levikkeellä oli leveä kuljetus ja kyydissä oli helikopteri! Harmi etten saanut siitä kuvaa. Oli aika jännä kokemus. Tuo pömpeli tuli vastaan myöhemmin ja siitä nappasin kuvan.

Lupasin äiskälle kuvan viimeisimmästä maalauksestani, joka valmistui tässä syysloman aikana kipeänä ollessani. Se on Dante, eräästä animesarjasta. En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta milloin sitä olisi. Jos olisin perfektionisti, en voisi koskaan näyttää töitäni kenellekään. Joten tässä teille Dante!

Kelloja on siirretty! Wöy. Saatiin vähän lisäaikaa. Iskin jo pyykinpesukoneen päälle ja nyt tässä kröhin ja suunnittelen aamuteen keittämistä. Voi kun paranis jo tästä taudista...

Leppoisaa sunnuntaita.

Shitty autumn vacation, lil mindgame about new blog named "Arki"

2011-10-29T07:14:00.000-07:00

Hey hey hey. Because I got some encouragement from my sis (<3) about blogging in english, I'm going to do it again! Watch out.

I've been lazy blogger. Don't really feel like writing at all and I'm just thinking how crappy my cell phone taken photos are. Maybe I just need to start new blog named "Arki" (Weekday) so I wouldn't have to feel like blogging something interesting, something fancy, atristic photos with good quality...I know that I can do it if I want, but now I just don't have that kind of intrest or energy. Blogging should not be burden, I shouldn't feel pressure to blog.

I would just put my Arki-blog some photos that I have taken at morning from myself, hair all messy, cat's meowing at their morning food, photos from my burned breakfast and of course one photo from bed, that I didn't make at the morning. I think that kind of blog would be somehow soothing. No stress. Just regular life with all little imperfection that life is full of.

I don't mean that there is something wrong with good quality blogs with very nice photos and writings that have been thought trough before publishing, just it's not my thing anymore, I guess.

Well my autumn vacation was all fucked up, if I can use such a rude word to describe it. I've been sick at all week, first had sore throat then came fever and my head hurts like hell. This morning I woke up, used my "nenäkannu" (dont really know if there is word to nenäkannu in english, it its a little plastic can where you put seasalt and water, then you rinse this fluid through your nostril and it comes out from another nostril and washes away all nasty stuff from there, you know?) and made a big cup hot berryjuice, then took two painkillers and went back to bed. Then I slept like three hours and woke up again. Now I'm feeling just dizzy, bored and it is definitely not good to sit in front of monitor, but I'm too bored to do anything else.

Also the dog, Wäinö, moved to her breeder. I and Holmes's mom took it to Vaasa and S. came to pick it up. She was really nice person. I think that it was best solution for Wäinö. Though I feel little melancholic when it's not around anymore. It is somehow relieving (you can feed cat's on floor, you don't have to worry that dog might eat their food and got a diarrhea from it, you don't need to go outside to take a dog outside when it's raining etc...) and somehow melancholic also. I haven't put Wäinös stuff yet away. He's water bowl is still on the floor, hi's basket I put under the bed...It is kind of empty here. When you come home, there is no spinning tail and jumping dog faced with.

I got also news. I've stopped drinking coffee. Yeah, can you believe it? Its my second week without it. Though I have took couple cup's of coffee but not subsequent days, so you can say, I'm no addict anymore! Hooray to that! Also I have new intrest: tea with ginger and lemon and honey. I'ts good for sore throath.

Yep, enough blabber, c-ya.

Kräppy photos from kännykkä, which should not put in any blog. Though I really don't care.

2011-10-14T06:15:00.000-07:00

Meille tuli uusi "kissojen kiipeilypuu".

Kts. edellinen.

Tervettä menoa.

Kirjainventaario.

Lehti-inventaario.

Kiemura.

Guardian of aquarium.

Altar.

Kuten kälyisistä kuvista näkyy - sisustaminen jatkuu, enkä tiedä onko olemassakaan päätepistettä, jolloin kaikki olisi täydellistä. (ja siistiä.) Etenkin suluissa mainittua. Kissat rakastuivat Expeditiin. Kuten kuvasta näkyy. Valitettavasti meikäläisellä oli muita suunnitelmia, kuten tukkia hylly kirjoilla ja keramiikalla + muulla sälällä, joka vaatii säilytystä. Näin tapahtui. Lisäksi tein kunnon inventaarion kirjoissa ja puoli hyllyä tyhjentyikin. Täytyy vielä raahata ne johonkin kirpparille.

Kuuntelen Skrillexia lievän ärtymyksen vallassa. Siis en siksi, että kuuntelen musiikkia vaan muista syistä. Elämä antaa ja elämä ottaa, viimeaikoina se on antanut ja nyt hiukan taas ottanut takaisin. Olen kirjoittanut tarinaa ja huomasin, että olen muuttanut hahmojeni persoonaa välillä ja jopa tekstityylikin on poukkoilevaa. Tästä suivaantuneena aloitin koko höskän alusta, joka ei ole koskaan aikaisemmin toiminut. Kiinnostus lopahtaa. Nyt kuitenkin saatoin käyttää vanhaa tarinaa pohjana, olin jo oppinut paljon hahmoista ja oli helpompi kuvailla heitä ja miettiä millaisia repliikkejä heidän suustaan pääsisi. Kirjoittaminen on jännää. Olen liian kärsimätön siihen, tiedän sen itsekin. En pysty luomaan ensin hahmoja ja kehyksiä vaan alan kirjoittaa ja tarina muovautuu sitä mukaa. Yleensä siitä silloin tuleekin sekava eikä johdonmukainen. Toivoisin että tästä tarinasta tulisi jotain. Kerrankin jotain. Olisi mielenkiintoista joskus opiskella kirjoittamista, jotta voisi kehittyäkin. Olen liian kärsimätön kehittyäkseni ja huono ottamaan vastaan kritiikkiä. Olen ajatellutkin, että ainut asia missä minulla on kärsivällisyyttä on keramiikka ja sekin on silkan opiskelun tulosta. Kolmen vuoden koulutus ja saveen työstämisen vaiheisiin perehtyminen on opettanut sen, että ensin esine täytyy muovata (toisinaan sekin kestää kauan, kerralla ei pysty tekemään liikaa) sen jälkeen hitaaaaasti kuivattaa ja sen jälkeen raakapolttaa. Sitten tulee vielä lasitus ja lasituspoltto. Ja poltto kestää piiiitttkään ja jäähtymistä saakin odotella vähintään yhden päivän. Sitten vasta saa uuunin auki ja voi järkyttyä lopputuloksesta. *virn*

Sain hurjasti kicksejä Mustan tikarin veljeskunta- sarjasta kirjoittamiseen, vaikka oma tarinani onkin täysin erilaiseen aikaan sijoittuva ja hahmotkin ovat hyvin erilaisia. Omissa tarinoissa jumiutuu samoihin ajatuskuvioihin, ei osaa päästää ns. irti. Pitäisi katsella omaa tarinaansa ulkopuolelta eikä jäädä jumimaan vanhoihin uriin.

No joo, ajatuksenvirtaa tuokin. Tänään on ollut paskaperjantai suoraan sanottuna. Ei huvita muuta kuin kuunnella musiikkia (sekin on ihme, että niin voi tehdä, aina se ei ole ollut itsestäänselvää sekään...) ja kirjoittaa, unohtaa todellinen maailma hetkeksi. Painua hengailemaan haltioiden kanssa omaan tarinaan, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen maailman ja elämän kanssa.

Moro.

Expeditistä Boknäsiin

2011-10-11T11:32:00.000-07:00

Wuhuu, sisustaminen jatkuu! Sohvasänky lähti tänään ja 70e laskeutui käsiini. Kauppa se on joka kannattaa. Aikaisemmin oltiin jo Holmesin kanssa mietitty, että Ikean Expedit hyllykkö toimisi tilanjakajana ja kirjahyllynä mainiosti kämpässämme. Sitten aivan kuin toive olisi kuultu ja yksi kaveri sitä kauppasi Facebookissa ja vieläpä juuri oikean värisenä! Sohva lähti, sänky tuli ja perjantaina kirjahylly rantautuu meille! Jee. Ja tykkään tosi paljon tuosta vanhasta jalkalampusta, vaikka se ei ollutkaan ihan heti sellanen tuo-mulle-heti-pakko-saada. Se on ollut enemmänkin tällainen hitaasti syntynyt rakkaus.

Haaveilen edelleen Boknäsistä. Nyt kun Expedit (koodikieltä ;) saapuu, siirrän vanhan kirjahyllyn, joka on muuten jotain isän peruja vanha kirjaston vankkarakenteinen koivuhylly, työhuoneeseen, jonne se kaiketi mahtuu juuri ja juuri. Vaikka meille tuleekin nyt tuo Expedit, aion pitää silti silmät avoinna Boknäsin tarjouksille, sillä haluaisin kirjat ja keramiikat lasien taakse kunnon kirjahyllyyn, ei mihinkään lastulevyrimpulaan. Köyhällä ei oo varaa halpaan!

Keksin myös, että kun sänkymme sijaitsee sattuneesta syystä olkkarissa eikä meillä ole (eikä mahdu) sohvaa, niin sen voisi hyvinkin korvata muhkealla nojatuolilla, josta voisi katsoa töllöä tai lukea kirjaa tms. Nojatuoli veisi vähemmän tilaa, voisi hankkia jonkun kivan, näyttävän tuolin ja luopua kiikkutuolista. Pikkuhiljaa olohuoneen sisustus hahmottuu.

Ah, ihan näillä näppäimillä pirahtaa munakello ja minä lähden huuhtomaan valkaisuaineen päästäni. Uusi minä on totaalinen vetyperoksidiblondi, varokaa!

Sisustaminen jatkuu...

2011-10-09T10:07:00.000-07:00

Ostin tällaisen jalkalampun kirpparilta tänään, maksoi 25 e. Valaisee yllättävän hyvin, olin odottanut himmeämpää, mutta parempi näin. Lamppu pääsi pölyjen pyyhinnän jälkeen edustamaan uuden sängyn viereen nurkkaan. Sängystä lisää tuonnempana, on muuten yleellistä nukkua uudessa sängyssä!

Torstai aamua, kahvia, sadetta

2011-09-29T00:20:00.000-07:00

Vettä satelee. Misaki nukkuu pienenä pallona työhuoneen ikkunalaudalla. Se on vetänyt tassut vartalonsa alle ja vasen korva on kääntynyt kuuntelemaan näppäimistön rapinaa. Pienen pieni kissa. Jos kutsuisin sitä nyt nimeltä, se ehkä kääntäisi päänsä ja avaisi silmänsä suuriksi kuin pöllöllä. Pikku-Misa.

Hiljainen aamupäivä. Heräsin seitsemäksi siivouskeikalle ja tulin jo ennen kahdeksaa takaisin. Kissojen ja koiran ruokinta, loppuun viimeisin kirja, koiran kanssa lenkille. Olin varautunut heittämään pidemmän lenkin, mutta ovesta astuessani totesin, että varsinainen koiranilma. Tai ei edes se, koska Väinöäkään ei olisi huvittanut mennä lenkille. Se töpötti vieressäni eikä haistellut yhtään nurmikon reunaa ja poukkoillut nostamaan koipeaan puita vasten kuten yleensä. Nyt vähän kirjoittelua, kohta vähän kahvia, lisää kirjaa, ehkä torkkumista ja jouten oloa ennen kuin menen kahdeksi töihin keramiikkaan. Illalla ysiltä vasta kotiin.

Viikonloppuna on tiedossa keikka Turkuun. Vähän tatuoinnin paikkailua ja meinattiin käydä katsomassa Carl Larssonin taidenäyttely. Äippäkin mahdollisesti rantautuu tännepäin viikonlopuksi, mukavaa. Hyvää ruokaa, öhötystä. Siitä on viikonloppu tehty.

Nyt sitä kahvia.

Twaddling about stuff

2011-09-27T12:14:00.000-07:00

Suddenly I feel like blogging in English. Dunno really why, but here it goes. Dont mind about typo's.

I've been reading lot's of books lately. I'm kind of happy about it, because of my depression I wasn't able to read. It made me feel distressed. Today I got my order from AdLibris. Ordered three books which are from serie Black Dagger Brotherhood. I'm on third book now, called "Herätetty rakastaja". Serie is so funny, there is tall handsome vampires which wears only leather. Black leather. Fancy that!

I had mondays ceramics class yesterday. One of my lovely student's said that she really liked to come to ceramics, that she feels good about it. I was really happy hearing that! It was like balm to my wounds. After all this incompetence and lack of self-esteem, it is really nice to hear such a wonderful feedback. It encourages to go on. To find my identity as teacher. Though I really don't like to use that word from myself. Can't believe that I really am teacher. Techer of ceramics. Secretly I'm little bit proud. But just very very tiny bit. Too tiny ;)

I was able to sell my kickbike via Facebook. Cool. I got 90 euros from it (bought it with 100 euros from a friend) Now I'm trying to sell also our metallic sofa, which have been our bed. I ordered now real Finnish made bed and also bedside tables. 420 euros. It takes two weeks before our bed is here, so I hope that we can get rid of the sofa before that. (so if you need nice, black metallic sofa which can also use as bed, leave comment!)

I also feel inspired about arts. I want to start make some ceramics. I sweared that I'm never gonna make exhibition again, when I had my first one. (though it was really hot summer and I was sick, it wasn't really nice to carry heavy boxes full of statues...) Now I just want to make some more. It is kind of problem that I should "get rid of" some former ceramics before I can make new ones. Here is 65 squaremeters in our apartment. I'm kind of bad selling my own art.... I still havent bought a new painting canvas even if I'm dying to paint some more. I put my painting (there was picture on my last blogging) above our aquarium. Painting is called "Born from water", so it was kind of nice to put somewhere near water. I really like this painting. Waterspirit has such a gentle look on her eyes. I know that some people might think that it is scary. But it its precious to me. Nothing really bothers me on that painting. Usually there is something that bothers, one line or colour that is not correct. But not in this one.

Okay, now I need to stop this twaddling and go to shower with my beloved husband. He's waiting for me. (did I tell you that he made brownies to me yesterday? It was kind of cool.)

Sisustamista

2011-09-25T07:38:00.000-07:00

Sain työkaverilta tällaisen antiikkisen päistä jatkettavan sängyn. On upea ja keksimällä keksin sille tilan meidän liian paljon tavaraa sisältävästä kämpästämme. Koira ei meinannut millään mieltää, että tälle sängylle saa mennä nukkumaan. Nalletkin sopivat hyvin tunnelmaan. Tuon ihanan sydäntyynyn on yksi oppilaistani tehnyt minulle <3

Vedenneitonen pääsi akvaarion ylle. Mielestäni se sopi hyvin siihen, veden äärelle. Laitoin akvaarion päälle ulkona kesän kasvaneen muratin. Elän toivossa, että kissat eivät sitä tiputtaisi matkallaan kaapin päälle.

Aion huomenna käydä tilaamassa meille paikallisesta kalusteliikkeestä sängyn. Nyt riittää metallisen sohvasängyn kanssa taistelu. Se on hieno, mutta eipä oikein toimi sänkynä meillä. Käytiin jo lauantaina katselemassa vaihtoehtoja. Aion tilata sängyn ja siihen sopivat yöpöydät. Löysin myös lamppusarjan, johon ihastuin. Valaisimia tulee harvoin uusittua ja valaistus kuitenkin on yksi kodin tärkeimmistä asioista. Sohvasängyn pistän myyntiin Facebookiin. Sitä kautta sain jo myytyä kickbiken, joka on jäänyt käyttämättömäksi autotalliin.

Haaveilen myös kunnollisesta kirjahyllysarjasta, joka kestäisi ja jonne saisi kaikki kirjat hyvin säilöön. Olen kyllästynyt halpis rimpula huonekaluvirityksiin, joita ei saa edes koottua ilman, että ovet lenkottavat ja joku osa pettää. Boknäs houkuttelisi, mutta hintaa on. Toisaalta, sitten ei tarvitsisi ehkä koko ikänä enää ostaa uusia...Boknäsin kirjahyllyistä voisi kerätä osan kerrallaan ja kirjat saisi lasiovien taakse suojaan pölyltä. Miksei keramiikatkin.

Sellaisia sisustusajatuksia tällä kertaa!

Sanoja, jotka eivät riitä

2011-09-22T03:41:00.000-07:00

Omia hienoja suunnitelmia ja pientä odotuksen tynkää. Olisi ollut yksi kämppäjuttu, mutta se kaatui sitten kuitenkin turhan korkeaan vuokraan. Nyt mieli mataa, miksi aina ehdin innostua ja sata lasissa painan eteenpäin kunnes tulee betoniseinään törmäys.

Samalla tuntuu niin mitättömältä valittaa tällaisesta kun olen lukenut eräästä blogista pienen vastasyntyneen taistelusta elämään. Kaikki vaan on suuremmissa käsissä. Niin mitättömäksi kutistuu todellisten ongelmien edessä. Avioerojen, masennuksen, sairauden, yksinäisyyden edessä. Miten paljon hyvää me ihmiset voisimme toinen toisillemme tehdä? Olen niin onnellinen mummusta, jonka luona käyn siivoamssa kerran pariin viikkoon. Hän tarjoaa aina dallaspullaa ja kahvia kermalla. Hän on pieni ja laiha, yli 80-v, kävelee hitaasti ja kumarassa ja hänen kirkkaissa silmissään on jo kaiken nähnyt katse. Hän on leski, ei lapsia. Minä olen onnellinen ihmisestä, ystävästä ja samalla mietin miksi en jo aiemmin tavannut häntä, kuinka monta vuotta meillä enää yhdessä on? Hänellä on maailman paras huumorintaju ja siinä hauraassa ihmisessä asuu niin vahva ihminen. Niin hauras ja niin vahva, että tahtoisi suojella maailmalta. Ja silti tiedän, hänellä on vahvuutta enemmän kuin mitä minulta ikinä löytyy. Minä siunaan häntä ja sanat eivät vaan kertakaikkiaan riitä.

Viime aikoina olen miettinyt, miten voisin kiittää Herraa kaikesta millä hän on minua ja meitä siunannut. Minulla vaan ei ole niin hienoja sanoja, ei niin kaunista ääntä laulaa, ei niin paljon rahaa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Kaikki keinot tuntuvat liian mitättömiltä. Tyydyn laulamaan sillä äänellä, jonka Hän on minulle antanut. Tekemään niin kauniin kukan keramiikasta, kuin ikinä käsistäni osaan. Puhumaan hänelle kielellä jota en ymmärrä, niillä sanoilla joiden merkitystä en ymmärrä - mutta Hän ymmärtää.

Kiitos.

Sitä teet, mitä sisälläsi on

2011-09-17T09:51:00.000-07:00

Kukat on tuotu sisälle syksyn alta.

Viimeisimpiä kirppislöytöjä.

Verhot kirpputorilta myöskin.

Kävin tänään paikallisella kirpparilla ja tein hyviä löytöjä! Riihimäen pienet lasipurkit kansilla 3e/kpl. 7m valkoista, leveää pitsiä 2,5e, litran keitinpullo (tämän oli Holmesille) 0,80e ja jännällä kuviolla pitsiliina 0,50 e (savitöihin) Metallinen kärpänen on jo aiemmin hankittu, kirpparilta sekin 1,5e ja ruskeat, pitkät verhot 3e. Kuva ei täysin anna oikeutta, ovat enemmän metallinhohtoisemmat ja nätimmät ikkunassa.

Syksy on auttamattomasti tullut, mutta se ei enää haittaa minua. Pitkästä aikaa on masennus painunut enemmänkin taka-alalle ja minulla on ollut hyvä olla. Tänä syksynä voin nauttia putoilevista lehdistä, omenista, viileistä lenkkeilyilmoista ja hämäristä illoista. Kaikki tämä johtuu siitä, että jo (vasta...?) seitsemättä vuotta yhteistä taivalta aviomiehen kanssa lampsiessa on meidän liitossa kääntyny uusi, hyvä lehti. Mukava huomata, että näinkin kauan kun on yhdessä oltu ja melkoisen upottavia aikojakin rämmitty läpi, voi silti molemmista löytyä jotain ihan uutta ja suhde nousta aivan uudelle levelille muutamassa hetkessä. Iloitsen tästä kaikesta ja kiitän Jumalaa tästä kaikesta, sillä uskon että hänellä on sormensa pelissä tässäkin.

Työt ovat myös alkaneet opetushommissa ja ihan mukavasti onkin hommat lähteneet käyntiin. Olo on suht inspiroitunut ja päässä muhii ideoita mitä itse lähtisin itse savesta toteuttamaan. Mielen päällä on nyt ajatus isoista, värikkäistä kukkasista, satumetsän kukkasista. Luulenpa vaan, että jos nyt alan tehdä savesta sitä mitä tulee, voi lopputuloskin olla erilainen kuin viime vuonna. Osassa töistä varmaan näkyi oma ahdistuskin jollain tapaa, nyt tilanne on taas erilainen. Siitähän sitä tekee, mitä sisällä on. Tällä hetkellä on kukkasia ^^

Maalausinspistä olisi myös, täytyisi vaan edelleen hommata jostain niitä maalauspohjia. Olen myös lukenut paljon ja vanha kipinä fantasiakirjallisuuteen on nostanut päätään. Luettuna melkein kokonaan on jo kolmiosainen Valhalla-sarja, kaksi ensimmäistä osaa Mustan Tikarin Veljeskunnasta ja myöskin Sookie Stackhouse-romaanit (julkaistut) on luettu. Omalla kirjoituspuolella lämmittelenkin vanhaa tarinaa, jossa päähenkilöinä on mykkä savenvalajan oppitytär, metsähaltia sekä pimeydenhaltioiden prinssi, joka on puoliksi drow, puoliksi metsähaltia. Tapahtumat sijoittuvat kaupunkiin, jonka luonnonmullistus on hajoittanut ja täten myös yhdistänyt kaksi vastakkain ollutta kansaa. Tarinassa vilahtaa myös kuolleita, vedenneitoja, kentaureja, muodonmuuttajia ja muita kivoja otuksia. Katsotaan nyt mitä siitä tulee.

Mukavaa lauantaita kaikille ^^

Tuunaa oma Tuokio-tuoli

2011-09-11T10:18:00.000-07:00

Tuunattu Tuokio-tuoli.

Vahtinalle.

Aamuinen jokimaisema.

Heipsa!

Tuunasin keramiikan lapsosille Tuokio-tuolin, joka siis toimii rauhoittumispaikkana kurssien tiimellyksessä, mikäli meno yltyy liian villiksi. Tuolissa käytin matonkudetta ja muuta matskua mitä sattui käsillä olemaan. Siihen tulee vielä keraaminen kyltti, jossa lukee Tuokio. Tai Tauko. Tai jotain. Lapset saa tehdä sen itse :) Lopputuloksesta tuli aika hyvä, olen melko tyytyväinen. Tämä idea muhitti päässä jo pitkän aikaa ja näin viimetipassa sain senkin sitten aikaiseksi. Kuvat on vähän surkeita pimeässä kännykällä, mutta idean siitä hoksaa. Pitää tehdä itselle kotiinkin tällaisia tuoleja. Tykkään.

Maisema jokipolulta ennen seiskaa koiran pissityslenkin ohessa otettuja.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Trippiä, kissanpissaa ja sen sellaista

2011-09-05T04:52:00.000-07:00

Nuhru lempipuuhissaan - tuhoamassa.

Wäinö mustikassa.

Olin viikon "lomalla" Itä-Suomessa ja vettä tuli kuin nimeltämainitsemattoman naisimmeisen hameen alta. (kuvat ei liity tapaukseen) Olin pari päivää Jyväskylässä ystävän luona kyläilemässä ja olikin oikein mukavoo, losotettiin, syötiin luomujutskia ja heiluttelin kahvakuuliakin vähäsen. Shoppasin alpakanvillaisen torkkupeiton ja korvikset ja luomusaippuaa yms. Onnistuin sitten nappaamaan pienen flunssankin loman lopulla jostain, mutta onneksi se alkaa jo olla parempaan päin. Tuli lähinnä hanattua isän Volvolla (okei, pieni teini heräsi minussa kun hanasin amiskan pihaan hakemaan kaveria ja huudatin jotain radiosta samalla) luettua kirjoja (Valhalla sarjan kolmas kirja menossa ja Mustan tikarin veljeskuntaa kakkonen) ja losotettua soffalla. Siskoa, äitiä ja kummipoikaakin ehti näkemään ja oli kivaa. Ihan sopivan rento loma oli, tuli vähän fyysisestikin palauduttua kesän töistä. Viimeisinä työpäivinä ajattelin vaan, että haluan nukkua viikon putkeen. Onneksi nyt on jo voimat vähän palautuneet.

Kissat on järjestäneet kusikatastrofeja. Ekan kerran Nuhru (syytän Nuhrua tästä) oli kussut sänkyyn kun oltiin reissussa ja meillä kävi hoitaja kotona. Oletan että se oli mielenosoitusta siitä, että oltiin poissa ja siitäkin, että kun koko kesän on tarha ollut yötäpäivää auki ja nyt kissat yhtäkkiä eivät päässeetkään sinne, niin jotainhan sitä oli keksittävä. Noh, futonia on iloista pestä. Samoin villaista petaria. Nyt sitten kun minä olin reissussa Nuhru oli jälleen kusaissut sänkyyn muovisesta liinasta huolimatta oli petari ja patja taas likaantuneet. Tänään ostin paksua kernikangasta sängyn päälle. Toivottavasti auttaa. Iloista on pestä 140 cm petaria 1m x 1m kylppärissä. Ehkä jotain hajua on petivaatteisiin jäänyt, kun kerta pissa tuli toistamiseenkin sinne. Tänään sitten joku kateista oli käynyt kusemassa koiran punkkaan. Nuhru on tehnyt sen ennenkin. Heivasin pedin pyykkikoneeseen. Toivottavasti nyt loppuu tämä kuseminen, jos ei niin sitten täytyy kuskata kisut eläinlääkäriin, jos syy onkin terveydellinen.

Mitäs muuta. No kamala tatskakuume taas. Menen 1.10 värityttämään tätä edellistä hiukkasen ja samalla ajattelin vähän jutella uusimmasta ideastani. Mutta ei tässä vielä passaa mitään ottaa, myöhemmin sitten. Että äiti voit taas hengittää.

12. pvä alkaa taas työt. Niin se on tämäkin kesä kulunut syksyyn.

Luomuilun etenemisestä & avokadokaalisalaatin ohje

2011-08-21T07:27:00.000-07:00

Luomubloggausta on ollut tarkoitus tehdä jo pidemmän aikaa. Tuossa kerroinkin taannoin, että koetamme taloudessamme pikkuhiljaa siirtyä käyttämään yhä enemmän luomutuotteita. Poikkesimmekin jo luomulihatilalle, josta ostettiin lemmikeille luomujauhelihaa (lammas/nautaa) ja itselle nautaa jauhelihana. Tehtiin tästä pihvejä ja turkasen hyviä niistä tulikin. Nyt ei olla poikettu hakemassa lihaa, mutta varmasti taas mennään toistekin! Jotenkin tuntuu niin huippuhienolta että voi tarjota omille kissoilleen _luomulihaa_! Kissoille! Luomua! Wäy!

Nooh, tämän jälkeen olen tosiaan koettanut kartoittaa paikkakunnan kolmea kauppaa ja mitä sieltä saa luomuna. S-market on kehnoin, luomutuotteita on jonkin verran, mutta esim. salaateissa ei löydy lainkaan, eikä omenissa, toisin kuin K-kaupassa. Ostamme pääasiassa S-ryhmästä, joten tämä on harmillista. Silti olen valmis luopumaan keskittämisestä saadakseni luomua. K-kaupasta olen ostanut luomuomenia, salaattia ja tomaattia - kaikki ovat olleet hyviä. Noh, kolmantena Lidl. Odotukset eivät olleet korkealla kun tänne menin. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Mitenkään en tarkasti kolunnut, mutta löysin luomumehua ja pastaa. (pasta oli muutes erinomaista, vaikka Holmes ei kovin lämpenekään tällaisille täysjyväpastoille, taisi silti tykätä tästä) Täytyy ehtiä toistekin tänne tutkimaan tarkemmin luomutuotteita.

Erityisesti olen tykännyt God Morgon- merkkisestä luomumehusta, sitä saa appelsiinin ja veriappelsiinin makuisena ja hedelmälihalla. On hyvää eikä hinta huimaa päätä. Luomumaitoa olen myöskin taas ostellut. Joskin tässä olen miettinyt, että onko järkeä ostaa maitoa ollenkaan, kun voisi siirtyä hyvin käyttämään esim. soijamaitoa siinä vähäisessä kahvissa mitä tulee juotua...

Luomu partaäijä-jogurtista en tykännyt. En tiedä onko maidon käsittelyssä jotain erilaista luomun kohdalla (pastöroimattomuus?) vai oliko ostamani satsi päiväyksestä huolimatta pilaantunutta, mutta en saanut sitä alas. Maku oli jotenkin outo. Pidättäydyn perinteisessä.

Shampoota on kulunut jo yksi kokonainen purkki, hinta on kyllä aika kova näissä täälläpäin ja shampoota kuitenkin kuluu myös runsaasti. (varsinkin kun Holmesin tukka hipoo puolta selkää, minullahan sitä on kolme kertaa vähemmän tällä hetkellä...) Luomushampoiden pesevyyteen olen ollut ihan tyytyväinen ja samoin Holmeskin. Pelkäsin ensin lukemieni kommenttien perusteella, ettei tule riittävän puhdasta, mutta kyllä tulee.

Tein muuten äsken törkeän hyvää salaattia, pakko laittaa ohje tännekin. Koska jääkaapissa sattui olemaan kaalia ja avokadoa, googletin sen ja löysin sitten tällaisen blogin, josta otin vähän vinkkiä pienin muutoksin salaattiin.

Tarvitset:

Avokadoa
Kaalia
Porkkanaa
Sipulia
Valkosipulia
Oliiviöljyä (laitoin itse Apetinan Fetaa makuna aurinkokuivattu tomaatti ja sieltä löröttelin sitä öljyä salaatin päälle)

Pilko tai raasta kaali. Raasta porkkana ja sipuli. Pilko valkosipuli. Halkaise avokado, poista kivi ja kaavi lusikalla puolikkaat leikkuulaudalle. Pilko reiluiksi paloiksi. Heivaa kaikki aineet kulhoon ja sekoita. Lisää fetaa halutessasi ja lisää öljy vasta annoksen päälle. Käy salaatiksi tai lisäkkeeksi vaikka lihalle. Oli muuten törkyhyvää. En olisi uskonut että avokado antaa niin mahtavan ja pehmeän maun. Sipulikaan ei maistunut lainkaan liian väkevälle tai pahalle salaatissa. (en kyllä laittanut kuin puolikkaan sipulia ja yhden kynnnen valkosipulia) Valkosipulin ystävät voivat toki lisätä enemmänkin. Miksei kyseinen lisuke sopisi vaikka tortillojen sisällekin :)

Huastetta pukkaa

2011-08-14T06:39:00.000-07:00

Sain Sallalta tällaisen mainion tunnustuksen, kiitosta. Josko siihen ehtisin nyt vastailemaankin!

Lempiväri: hmm, niitä on aika monta ja vaihtelee fiiliksen mukaan. Musta (onko se väri...?) on aina ehdoton suosikki, sitä löytyy vaatekaapistakin runsaasti. Pinkki ja turkoosi ainakin tällä hetkellä.

Paikka jossa haluaisit käydä: noh, Lontoo tai Englanti keväällä on ollut ajatuksissa. Keväällä puutarhat ja ylipäätään se keväinen kukkaloisto ja luonnon herääminen, tykkäisin. Lappiin olis kans kiva päästä pitkästä aikaa, viimeksi vaahtosammuttimen kokoisena.

Lempiruoka: pastaruoat, kana eri muodoissa laitettuna. Nyt kokkasin kanapihvejä, riisiä ja reilusti kevyesti wokattuja vihanneksia (parsaa, porkkanaa, paprikaa, kaalisuikaleita, sipulia ja kesäkurpitsaa) maustoin pippurilla, yrttisuolalla ja soijalla. Nam. Ihan perus makaronilaatikko pastan keitinveteen tehtynä.

Tunnustusta tarttis jakaakin, joten haastan Markan, Tinan ja. tädin mäjentöppäreellä!

Paljastusta, mustikkaa ja Charmmya ^^

2011-08-13T09:05:00.000-07:00

Satoa metsästä.

Mekon kukkakuosia.

Mekko kympillä loppuunmyynnistä!

Lahja Holmesilta, Charmmy Kitty lompsa <3 ^^

Tadaaa!

Oltiin Holmesin kanssa yhtenä lauantaina mustikassa ja minä menin vielä sunnuntaina Väinön kanssa. Kerättiin suoraan pakasterasioihin, olisihan tuota ollut enemmänkin metsässä. Ah mustikka, tuo suomalaisten metsien superfood!

Käytiin tänään yhtäkkiä Holmesin kanssa lähikaupungissa pyörähtämässä kirpparilla ja kahvilla kahvilassa, jossa ei ole ennen käyty. Syötiin irish coffee- juustokakkua ja kahvia. Santsikuppi oli ilmainen. Istuttiin ulkosalla pienissä tuoleissa (Holmesilla on pituutensa takia vähän ongelmia mahtua näihin ikkupikkusöpösten kahviloiden tuoleihin ja saada aseteltua polvet pöydän alle niin, ettei pöydät lähde lentoon) ja aurinko porotti kuumasti, varmaankin viimeisiä kertoja tänä kesänä... Oli mukavata. Ostin pari maalauspohjaa ja tuollainen sievis mekko lähti mukaan erään kaupan alennusmyynnistä kympillä. Tykkäilen. Niin ja eilen sain maailman hienoimman Charmmy Kitty- lompsan, joka oli vielä kalliskin, mutta kun hypistelin sitä sen verran kauan, otti Holmes ja osti sen mulle!

Tuossa aiemmin jo bloggasin vaatekaappini vaihdosta ja nyt paljastan sen koko maailmalle. Kuva on vähäsen surkea, mutta kyllä siitä käsityksen saa. Vaatteeni ovat siis tuollaisissa vanhoissa komeroissa lähinnä henkareissa. Kaksi kaappia vaatteille on jo melko yleellistä tässä tilanpuutteessa. Huomatkaa alhaalla oikealla KORI jossa on VILLASUKKIA. Vähänkö minulla ei ole koskaan ollut sievää koria VILLASUKILLE! Mutta nytpä on! Lokerikossa oikean kaapin sivustassa on toppeja ja legginssejä ja muuta pientä sälää. Huomatkaa myös tuoli, johon voi laittaa vaatteet joita käyttää monta päivää peräkkäin, tai jos ei jaksa viikata. Ainakin saa ovet kiinni, jos vaatteet jäävät lojumaan tuolille! Kätsyä, vaikka itse sanonkin. Vasemman oven ylälaidassa on vanhasta henkarista tekemäni koukku jossa roikkuu mm. nukkarulla. Seinällä kaappien vieressä vasemmalla on kokovartalopeili ja naulakko jossa on korviksia ja muuta tarpeellista.

Sellaista tällä kertaa. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kesäpäivitystä

2011-08-05T10:05:00.000-07:00

Tunnelmaa takapihalla.

Kirpparilöytöjä ja hifistelyä aamiaisella.

Joki savuaa aamusella.

Huippuhieno hiekkalinna rannalla.

Pitkät jalat + sinilevää.

Työmaalta, kesäkukat + syysleimut.

Hämähäkkikukka.

Bloggaaminen on taas _niiiin_ jäänyt. Olen käynyt kotona nukkumassa, hakemassa uudet eväät ja lepäämässä, sitten taas töihin. Paljon muutakin on kyllä ehtinyt tapahtua, joskin tiiviillä aikavälillä, joten en edes tiedä mistä aloittaisin.

Noh, vaikka siitä että serkkuni oli kylässä tuossa viime viikonloppuna. Oli tosi mukavaa. Tehtiin hyviä kirppislöytöjä, kuten nuo kristallilasit 4 kpl 2e yhteensä (kilahtavat) ei paha. Löydettiin myös vanha Kauhea Tarzan-kirja (hyväkuntoinen) 5e, serkku löysi kaikenlaista pientä mahtavaa, kuten muovisen kookospähkinän muotoisen drinkkikupin jossa oli reikä pillille, helminauhan, vyön yms. Oli kyllä oikein mukavaa kirppistelyä. Hifisteltiin sitten takapihan patiolla kun oltiin ensin siivoiltu se hyväksi. Ripustettiin nuo lyhdyt ja iltamyöhällä poltettiin tuikkuja. Päivällä juotiin kahvia ja aamusella oltiin aamupalalla patiolla ja juotiin smoothieta kristallilaseista. Arjen luksusta <3 Oli tosi mukavata.

Sain mun mahtiystävältä kassillisen vaatteita! Pelastit mun kesän <3 Tein itselleni oikein pukeutumisnurkkauksen tähän työhuoneen nurkkaan, jossa on kaksi sellaista vanhanaikaista vaatekaappia. Tein muutenkin inventaarion vaatteissani ja laitoin ystävän antamat vaatteet henkariin ja kaappiin. Lisäksi työnsin yhden tuolin kaapin perällä, koska yleensä vaatteet joita käyttää kuitenkin monta päivää peräkkäin tulee heitettyä johonkin tuolille, nyt ne voi heittää tuolille joka on kaapissa ja laittaa kaapin oven kiinni! Kuinka kätevää on se? Uskon, että tämä vaatekaappisysteemi saa vaatteet pysymään siistimpänä (mulla on taipumusta kaaosvaatekaappiin) kun suurin osa vaatteista on henkareilla ja ne löytyvätkin paljon helpommin.

Mitäpä sitä muuta. MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE <3

Pingotusta

2011-07-26T20:35:00.000-07:00

Luomumysliä, banaania, mansikkahilloa (omatekemää tietysti) siitä on kunnon aamupala tehty.

Kävimme lomailemassa Itä-Suomessa kotinurkilla ja vivahteikas reissu oli jälleen kerran. Paljon ehdittiin tehdä ja nähdä, ajettiin mönkijällä, käytiin veneilemässä, vierailtiin, saunottiin yms. Kotona odotti kiva ylläri, nimittäin Nuhru joka oli kussut futoniimme kivan läntin. Mites futon pestään? Minä vaan kysyn...

Ahdistava ympyrä naapurustossa alkaa sulkeutua. Tien toisella puolella teinit popittivat taas yömyöhään musiikkia, ikkunat auki on mahdotonta nukkua ja ne kiinnikin kuulee silti sanat piiseistä, huoh. Huutaminen ei auttanut, sitäkin tuli kokeiltua kun palailimme iltalenkiltä. Toinen naapuri koirineen on palannut mökiltä ja heti ensimmäisenä päivänä rakki oli karannut avoimesta portista ja oli tulla Väinön päälle lenkillä. Holmes sanoi, ettei ole niin tainnut karjuakaan sitten armeijan. Ärsyttää, miksi ihmiset eivät voi pitää huolta eläimistään ja asuessaan keskustassa miettiä muitakin ihmisiä ympärillä. Tai sitten olen vaan ainoa kärttyinen ja kitisevä akka, jota musiikin soittaminen häiritsee. Hermo on kireällä kuin viulun kieli ja mietin jo oikeasti milloin se katkeaa. Eilen sanoin Holmesille että en oikeasti tiedä kuinka kauan jaksan tätä enää. Männäviikolla soittelin yhdestä vuokrakämpästä, mutta siellä oli eläintenpitokielto. Täällä on tosi huonosti mitään asuntoja ja eläimen kaventaa valikoimaa entisestään.

Tänään katsomaan taas yhtä pirttiä. Ratkaisisiko se meidän asumisongelman...

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Kuka teidän grillissä asuu?

2011-07-17T08:50:00.000-07:00

Hyvän mielen vinyylikulhot - tuotto siis hyväntekeväisyyteen.

Joku räähkä meidän katolla.

Onkohan sormustinkukalla vesirokko...

Grilliin muuttaneet asukkaat.

Linnunpesä-salaatti.

Grilli pöhisee ekaa kertaa tänä kesänä!

En ole päivittänyt hävyttömän pitkään aikaan, pahoittelen tästä. On vaan ollut niiiin työntäyteistä ja väsymyksen täyteistä eloa, että huh huh. Ei paljon muuta ole jaksanut kuin käydä töissä ja kotona nukkumassa ja vaihtamassa eväitä ja sitten taas töihin...

Väänsin minäkin vinyylilevykulhoja sitten! Pitkään on ollut mielessä moisten vääntäminen ja sainkin sitten levyjä eräältä ystävältä. Kulhojen tekeminen oli kyllä maailman helpointa ja ihastuin kovasti lopputulokseen. Ajattelin, että noista saisi mahtavan kattolampun tuunattua myöskin. Kaikki kulhot menivät nyt Rekkujen ja Ohi Älä Käy Ry:n hyväksi. Toivottavsti menevät kaupaksikin!

Tänään päätettiin grillata ensimmäistä kertaa tänä kesänä! Noh, minä sitten marssin tutkailemaan pienen pinkin pallogrillimme kuntoa takapihan patiolle ja totesin, että grilliin oli tullut uusia asukkaita. Nimittäin kannen ilmareijistä oli ampiaisia lentänyt grilliin sisälle ja ne olivat tehneet pallomaisen pesänsä roikkumaan grillin ritiliään! Siinä sitten aikamme ihmeteltiin, kunnes Holmes koppasi lasipurkin ja irroitti pesän siihen ja vei sen toiseen paikkaan. Päästiin kuin päästiinkin grillailemaan. Tehtiin pippurista rypsiporsasta ja makkaraa, foliossa kärvennettiin myös sipulia ja valkosipulia.

Höyläsin eilen uuden tukan Babyliss For (wo)men- leikkurillani. Nyt sivuilta on lyhyt, päältä pidempi. Tykkään uudesta tyylistä, on aika rouhea. Tekisi mieli vetää jotain tummaa väriä raitana. Jää nähtäväksi. On kuitenkin tosi kiva ja helppo kun pystyy ite leikkaamaan oman tukkansa.

Käytiin tänään Holmesin kanssa kirppiksellä ja tehtii löytöjä. Eräässä pöydässä oli toooosi paljon erilaisia pieniä lusikoita, kahveleita sun muita, osa hopeisia, uushopeaa tai alpakkaa. Ostettiin pari sokerilusikkaa (joista ei ole kuvaa vielä) toisessa lusikan "koppa" on vaahteranlehden muotoinen. Maksoivat 2e/kpl. Minä löysin todellisen aarteen, nimittäin 7 cm leveää silkkinauhaa, jota on muuten useampi kymmenen metriä tuossa rullassa. 2,5 e. Nähtäväksi jää, mitä siitä kehittelen! Yksi ystäväni pyysi minua korjaamaan japanilaisen viuhkan, jonka "säleet" oli olleet silkkinauhaan pujotetut, mutta se oli ajan saatossa hiutunut rikki. Ehkä tästä silkistä saan siihen uuden nauhan. Jee! Ostin myös mustan hieman neulemaisen, hihattoman tunikan 2e. Hyvä löytö sekin. Tänään oli kannattava kirppispäivä.

Ei nii kivaa on se, että mulla on taas kurkku kipeä. Touko-kesäkuun sairastaminen ei ilmeisesti riittänyt, yskähän ei koskaan kokonaan ehtinyt parantuakaan. Että jee. En välittäisi nyt alkaa sairastaa taas. Tätä estääkseni olen vetänyt valkosipulia, vitamiineja, auringonhattu-uutetta ja kaikkea mahdollista troppia mitä vaan löytyy. Jää nähtäväksi kuinka käy.

Kannattaa vierailla kierrätyspisteillä

2011-07-03T04:15:00.000-07:00

Länget - uusin löytö kierrätyspisteeltä

Misauttaja ikkunalla.

Metallinkeräyksen saldoa...

Wuhuu, mahtavia löytöjä taas kierrätyspisteeltä! Vanhat upeat länget, jotka oli hylätty oman onnensa nojaan kierrätyspisteen pömpeliä vasten. Melkein kiljuin riemusta kun näin ne! Viritettiin Holmesin kanssa ne seinälle ja laitettiin kuivakukkia keskelle. Hienot!

Myös metallihenkarit on keräyspisteeltä löytyneet. Nyt pitäisi keksiä mitä kivaa niistä tekisi. Jotain kranssia haluaisin oveen kehitellä. Onko ideoita?

Mukavaa sunnuntaita!

Kukintaa, "mökkeilyä" ja sitä rataa.

2011-06-25T09:03:00.000-07:00

Futonin rullausta.

Kärsimyskukan uusi köynnöstuki.

Hääpäiväorkidea jatkaa kukintaa.

Sibylla kukkii edelleen.

Lizette kasvattaa uutta kukkavanaa.

Ukki rakensi kissoillemme mökin pyynnöstäni. Nyt se on kaapin päällä.

Möksään pääsee takan päältä.

Pitkästä aikaa bloggausta kuvin. Tultiin Holmesin kanssa aamupäivällä maalta kotiin, Misaki tuli myös "lomalta" ja on nyt tarhassa. Kokeiltiin maalla ulkoiluttaa Misakia valjaissa. Ensin se ryömi ihan matalana maata vasten, mussutti ruohoa eikä tajunnut yhtään missä mennään, mutta sitten kun se hoksasi että hetkinen, täällähän voi liikkua minne haluaa, niin johan lähti! Misaki paineli ensimmäisenä hallin luokse, se piti kiertää ympäri, tutkia talojen vierustat, puuläjät, puskien juuret, joki ja sammakko. Pikku-Misasta kuoriutui varsinainen villikatti kun se hyppi katajan runkoon ja olisi taatusti kiivennyt latvaan asti, ellen olisi pitänyt kiinni fleksistä. Perässä sai juosta kun Misauttaja paineli menemään. Ilta sisällä ei sitten ollutkaan niin rattoisa kun katti huusi kovalla äänellä että haluaa takaisin pihalle. No, kyllä se sit rauhoittui peiton alle kainalooni nukkumaan ja huuteli taas aamuyöstä...

Siivottiin heti kun päästiin kotiin. Monen viikon pölyt nurkissa. Holmes imuroi, minä moppasin. Tulipa jynssytettyä kylppärikin oikein laattojen saumoja myöten. Ei ole tainnut ikänä olla niin siisti kuin nyt... Likakaivokin tuli jynssättyä vanhalla tiskiharjalla. On desinfioitu oikein viimesen päälle nyt. Hyvä fiilis kun kotona on puhdasta. Otin myös petivaatteet sängystä ja rullasin futonin. Tuo patja on ollut aivan tajuttoman ihana nukkua, mutta kun painoeroa mulla ja Holmesilla on about 40 kg, on ongelmana ollut futoniin tulevat kuopat. Rullauksella koetetaan sitä estää. Nyt olenkin rullannut tuota eri suuntiin ja pöyhinyt välillä. Tosin ison ja painavan patjan rullaaminen ei ole mitenkään helppoa naisvoimin... Toivottavasti auttaisi. Täytyisi varmaan useammin tuo rullailla, josko pysyisi parempana pidempään ja kuopatkin tasoittuisivat. Ihme kyllä sohvasängyn runko ei ole painunut. Sitä tuossa koetin tarkkailla eikä se mielestäni ollut mitenkään montulla.

Luovuin taas muutamista kukkasista työkaverilleni. Holmesin avustuksella viritin ikkunaan kärsimyskukalle köynnöstuen. Nyt se saa vapaasti kiipustaa kattoon saakka ja valoakin piisaa (kukalle, meille ei sitten niinkään...) Olen niin iloinen tuosta köynnöstuesta, näyttää hyvältä ja toimii! Orkideat jatkaa kukintaa ja voivat hyvin. Odottelen josko kiinanruusut intoutuisivat myös kukkimaan. Täytyisi muistaa kastella säännöllisemmin...

Laitettiin Holmesin uusvanha pyörä kuntoon, siis vaihdettiin uusi satula kehiin ja käytiin pyöräilemässäkin! Muuten oli mukavata, mutta takarengas taisi vähän falskata Holmesin pyörässä. Mutta tulipahan urheiltua. Itse mainaan vetää vielä vähän kahvakuulatreeniä, vaikka yskä vielä pikkusen vaivaa. Katsotaan paheneeko...

Mukavaa lauantaita ihmisille ^^

Luomutuotteiden kartoitusta

2011-06-24T01:17:00.000-07:00

Pieni luomubloggaus näin juhannuksen kunniaksi! Taannoin höpisin siitä, että koetamme Holmesin kanssa siirtyä enemmän luomutuotteisiin. Nyt olen pikkuhiljaa tehnyt kartoitusta mitä kaikkea täältä piskuisesta pikkukylästä saa luomuna ja seuraavanlaisia tuotteita ole bongaillut:

- hunjaa. On tosin melko hintavaa, joten en ole vielä ottanut kokeiluun.
- tomaatteja. Hyviä ovat, olen ostanut silloin tällöin.
- salaattia Pirkalta, K-kaupasta. Tämä oli sangen positiivinen yllätys, eikä hintakaan hiponut pilviä.
- perunaa. En ole kokeillut vielä.
- leipää. Ostin pussillisen ruisleipää, joka tosin oli vähän pettymys, se oli kuivaa ja kovaa. Jatkan tutkimista.
- kauraryynejä. Niitä olen käyttänyt jo pitkään, puurosta tulee niiiin paljon parempaa.
- appelsiinimehua. En ole testannut vielä.
- jogurttia. Mustikanmakuista, taisi olla Valion. En tykännyt. Luomu partaäijää on myös tarjolla, tosin on kalliimpaa kuin tavallinen. Jatkossa ehkä ryhdyn kuitenkin ostamaan sitä.
- mehukeittoa taisi olla Valiolta. En ole testannut.
- lihaa kissoille lähiluomutilalta. Otettiin itsellekin pussillinen jauhelihaa, joka on toistaiseksi pakastimessa, ei olla vielä testattu. Kissat vieroksuivat hiukan nauta/lammas-jauhelihan makua, varmaankin lampaan vuoksi, mutta totuteltu on siihenkin pikkuhiljaa. Täytyy sanoa, että tämä lemmikkieläinten jauheliha näyttää todella hyvältä, ei ole mitään epämääräistä lihamössöä, vaan kunnon jauhelihan näköistä tavaraa.
- valkosipulia. Oli tosin kiinalaista.
- shampoota, hoitoainetta ja palasaippuaa. Käytössä on nyt luomushampoo, joka on ihan ok. Palasaippua odottaa edellisen kulumista loppuun. Sain myös Holmesin äiskältä luomusuihkusaippuan, joka on Dermoshopin tuotantoa, on vielä testaamatta.
- maitoa. Emme juo paljoakaan maitoa, joten ei ole käytössä. Aiemmin olen kyllä ostanut ja hyvää on.
- kananmunia. Ovat kalliita! En ole ostanut.

Siinä nyt jotain sellaisia tuotteita mitkä liippaavat läheltä omaa elämää. Jäin kaipaamaan luomudödöä ja jätinkin kaupalle kysymyksen, olisko mahdollista saada sitä valikoimiin. En ole vielä tsekannut kilpailijan hyllystä, löytyykö sieltä. Yllätyin myös kovasti, kun Siwassa oli Ecoverin yleispesuainetta. Sitä pitää kokeilla kun vanhat kuluu loppuun. Aion myös siirtyä taas pesupähkinöihin pyykinpesussa. Nettikaupat on tietysti myös yksi paikka, mistä tulee varmasti hankintoja tehtyä, täältä kun ei kaikkea saa. Kuitenkin yllätyin siitä miten paljon luomutuotteita kaupassa kuitenkin oli. Positiivista!

Nyt toivottelen juhannusta ja siirryn takavasemmalle!

Lehtijuttua pukkaa ja muuta sellaista

2011-06-23T02:20:00.000-07:00

Huuuh puuh.

Ei ole ehtinyt päivittelemään, ja vierähtipä tuossa muutama päiväkin, kun en edes avannut konetta. On ollut kaikenmoista. Olen ollut töissä ja poden edelleen yskää, ehkä se joskus helpottaa...? Näyttely on pystyssä ja 8. päivään nähtävillä. Tänään oli paikallislehdessä juttu näyttelystäni, se oli ihan hyvä. Siinä kerrottiin aika laajasta työhistoriaani ja mitä kouluja olen käynyt yms. Taidettani luonnehdin fantasiamaiseksi, joskin myös painotin hengellistä teemaa. Kuvassa virnistän pöllösti kädessäni taulu Vedestä syntynyt. Mutta taulu näyttää hyvältä, ah! Vaikka itse sanonkin.

Menkäähän katsomaan näyttelyä jos liikutte hollilla! Kolme sivullista oli jo vieraskirjaan nimiä tullut ja töitä oli kommentoinut inspiroiviksi ja näyttelyä virkistäväksi! Siitä tuli tosi hyvä mieli. Jossakin olen onnistunut. Lisäksi yksi grafiikan taulu on varattu.

Tänään päästiin aiemmin töistä, ulkona satelee ja mietin ryhtyisinkö siivoamaan. Pitäsi kyllä, mutta ei hirveästi inspiroi... Juhannuksesta en juurikaan välitä ja lähdemme Holmesin porukoille pe-la, joten ei ole mitään "pakko saada juhannukseksi"- hommia. Matot on edelleen pesemättä ja sitä rataa. Ei ne tällä kelillä kyllä kuivaisikaan... Yhden koneellisen pyykkiä heitin pyörimään ja nyt istahdin koneelle päivittämään kuulumiset.

Misaki jäi maalle "lomalle" viime viikonloppuna. Se voi tosi pahoin automatkalla, oksensi ja kuolasi. Ajattelin, että en viitsisi sitä yksin rehata takaisin kotiin, jos kohta taas mennään maalle. Saapahan olla vähän Holmesin porukoille seurana siellä. Papan lempikissa. Kolme kissaa + koira ja 1,5h ajoa ei välttämättä ole kovin yksinkertaista, jos kaksi kissoita voi pahoin/tekee tarpeensa koppaan/ huutaa.

Semmosta tännne!

Rikottu lasi haavoittaa - kerään sen pois

2011-06-15T07:37:00.000-07:00

Facebookissa on ryhmä nimellä "Rikottu lasi haavoittaa, kerään sen pois". Ryhmä on jatkoa Roska päivässä- liikkeelle. Liityin ryhmään ja kerroin miten työnkuvaani kesäisin kuuluu roskien kerääminen ja kuinka olen huomannut, että juuri siellä teiden vierillä ruohikoissa, missä koirat kulkee, on todella paljon lasinsiruja. Kuva on myös Facebookin ryhmän sivuilta ja sitä saa kuulema vapaasti levittää ja tulostaa. Minusta se on hyvin puhutteleva.

Ennenkin olen kirjoitellut roskista ja roskaavista ihmisistä ja ihmetellyt miten ihmiset _voivat_ heittää roskia luontoon, itselle se on kertakaikkiaan niin luonnonvastaista, että en vaan voi heittää roskia maahan. Uskomattomimpia on juurikin rikotut lasipullot ja pizzalaatikot. Kylillä näkee mm. juuri tätä roskaa maassa vaikka roskis olisikin metrin päässä. En vaan tajua.

Toivottavasti monet ihmiset lähtisivät mukaan pitämään huolta ympäristön siisteydestä. Usein itse kuulee kommenttia, että eivätkö ne kaupungin työntekijät tee mitään. Voin kertoa omakohtaisesta kokemuksesta, että meillä on kädet täynnä työtä joka päivä. Nurmikoiden leikkuu ja kesäkukkien hoito, juurikin roskien keruu kyliltä ja uimarannoilta [miten ihmiset jättävät uimarannoille rikkimenneet uimapatjat, uikkarit ja alushousut, pullonkorkit hiekkaan jne...?] istutusalueiden kitkeminen ja hoito, kastelut jne... Yksinkertaisesti aika ei riitä kaikkialle. Olisi huomattavasti helpompaa ajaa nurmikot ilman, että tarvitsee heti pysäyttää kone ja ryhtyä noukkimaan roskia. Roskapönttöä ei välttämättä ole lähellä ja koneen mukana on vaikea kuljettaa ylimääräistä tavaraa. Roskaaminen työllistää meitä valtavasti ja tulee epätoivoinen olo siivota samat paikat moneen kertaan - eikö ihmiset opi koskaan?

Jokainen ihminen voi kyllä omalta osaltaan vaikuttaa ympäristön siisteyteen. Ihailen Roska päivässä - liikkeen perustajan sinnikyyttä. Hän on näyttänyt, että yksi ihminen voi muttaa maailmaa. :)

Näyttelyn pystyttämistä ja hien virtailua

2011-06-10T11:34:00.000-07:00

Tyhjää lipaston päällä!

16 kukkaa orkideassa.

Kurkistuksia.

Kiharalehtisen paavalinkukan kukat avautuivat - viehättävä!

Kesärötkö.

Kesärötkö II.

Huh, mielenkiintoiset pari päivää vietetty. Painuin töihin torstaina kun alkoi tuntua, että tämä tauti ei tästä miksikään muutu, olin sitten kotona eli en. Yskää on edelleen ja tukkoisuutta oikealla puolella onteloissa, korva rutisee ja nenä on välillä tukossa. Ota tästä nyt sitten selkoa. Maanantaina koitan soitella, josko labratulokset olisivat jo tulleet... Antibioottikuuri jatkuu. Töissä olen ajellut nurtsia pari päivää ja minä, joka aina varon tuota isoa pahaa aurinkoa, onnistuin polttamaan käsivarteni ja niskaan jäi kivat rusketusrajat kaulakorusta. Tänään ajelin visusti ohut pitkähihainen päällä ja ruuttasin naamaan aurinkorasvaa. Mentiin jo kuuteen töihin kun on niin toivottoman kuuma. Onneksi koneen päällä käy tuulenviri, joten ajaminen ei ole pahinta hommaa näillä lämpöasteilla. Ensi viikolla helpottaa. En pidä helteistä, 24 astetta on maksimi. Nukkuminen on liki mahdotonta näin kuumassa, varsinkin kun naapurissa biletetään ja ikkunoita ei voi pitää auki, mikäli mielii silmänsä ummistaa. I want some peace and quiet! Vissyä kuluu näillä helteillä.

Olkkarissa on tyhjää! Tänään aloitin rakentamaan näyttelyäni, joka maanantaina sitten on pystyssä kirjastolla. Oli melko hikinen urakka kantaa monta laatikollista keramiikkaa ja muutenkin rehkiä kuumassa. Onneksi kirjastolla oli sentään vähän viileämpää. Saatiin aika hyvin kamoja pystyyn jo tänään, huomenna käydään ripustamassa viimeiset taulut ja viimeistellään homma. Täytyy vielä tehdä lista ja nimetä työt sekä leikata käyntikortit. Tuntuu jotenkin oudolta (vaikka hienoltakin) katsella omia töitään siellä esillä. Lehtimieskin kävi juttua meillä tekemässä, kun laittelin säpoa paikallislehteen. Toivottavasti ei tullut tyhmiä kuvia, ainakin sanoin ettei saa laittaa tyhmää kuvaa lehteen!

Kissat on kesärötköjä, hengaavat tarhassa suurimman osan ajasta. Misakia ei juuri sisällä näy muuta kuin ruoka-aikoihin. Neko ja Nuhru sentään torkkuvat sisälläkin. Kellarissa lienee ihanan viileätä kissojen mielestä, en ole kyllä käynyt kurkkimassa että hengaako ne siellä enemmän vai tarhassa. Tarha on ollut nyt yötä päivää auki ja kissat ovat saaneet mennä mielensä mukaan. Ihmeen vähän nuo kyllä tuntuu tästä helteestä kärsivän, ehkä vähän vähemmän säntäilevät, mutta muuten aika sama meininki kuin muulloinkin. Ajattelisin, että turkki olisi kuuma näillä keleillä. Vaan ehkä se myös eristää kuumuudelta.

Nyt pihalle koiraa pissattamaan!

Kuumaa & kukintaa

2011-06-07T09:55:00.000-07:00

Takapihan portin parvekelaatikko.

Näkymää pation parvekelaatikosta. Pelakuita ja verbenaa.

Ihanaa pinkkiä <3

Hempeää persikanväriä.

Akileija kukkii yhteiskukkapenkissämme.

Naapurin porraspielen arovuokko.

Kesäkukkaistutukset röhöttää.

Tupakka taka-alalla kukkii runsaana.

Sairastaminen jatkuu. Hain eilen toisen antibioottikuurin ja kävin tänään luovuttamassa labrassa viitisen pulloa verta. Tuloksia saa vasta puolentoista viikon kuluttua. Siskon sanoin siihen mennessä olen joko kuollut tai sitten parantunut. Todennäköisesti. Kävin kastelemassa kukkia ja otin samalla vähän kuvia. Ulkona on kuuma.

Kissat rotkottaa tarhassa tai sisällä. Tarha oli yön yli auki ja ainakin Misaki päivysti siellä yölläkin. Neko hipsi jossain vaiheessa sänkyyn ja Nuhru taisi rotkottaa koiran korissa. Kissatkin on ihan löysiä helteestä, eivät jaksa paljon hillua nekään. Koira läähättää, mutta meillä sisällä ei ole vielä kamalan kuuma. Skravasin hammaskivet Vänen hampaista pois, varmaan puolisen tuntia siinä operaatiossa vierähtikin. Tuli puhdas purukalusto! Kun pysyiskin sellaisena...

Huomenna katsomaan taas yhtä pirttiä.

Ikkunalaudalta

2011-06-01T21:04:00.000-07:00

Mustavalkoista.

Kliivian kukkarypäs sen kun paisuu, nätti!

Kikkaralehtinen paavalinkukka meinaa ryhtyä kukkimaan.

Kierrätyskynttiläin valantaoperaatio osa III

Ryystän kuusenkerkkäteetä aamutuimaan. Flunssa valvottaa, joten tulin teelle ja koneelle. Olen vakaasti päättänyt tappaa tämän flunssan valkosipulilla, vitamiineilla, marjoilla, kuusenkerkkäteellä, nenäkannulla ja muulla vastaavalla. Eilen Holmes toi kaupasta luomuvalkosibbeä ja sitä sitten rouskuttelin menemään ruoalla. Paljaaltaan se ei oikein uppoa... Makuaistini on aikalailla hukassa tällä hetkellä, en ihan oikeasti tiedä onko tämä kuusenkerkkätee hyvää vai pahaa vai mitä, kipeässä kurkussa se tuntuu hyvältä ja jotenkin oikeasti (tai sitten kuvittelen) tuntuu hillitsevän tätä yskää, joka sitten pukkasi kuin pukkasikin päälle. Voisipa jopa kuvitella jostain puhtaasta metsiköstä napsivansa näitä kerkkiä pakkaseenkin. Jahka tervehdyn. Ensin. Joskus.

Kukat rehottaa sisällä ja pihalla ovat kutakuinkin sen näköisiä, että lusikka lentää nurkkaan. Sitten voin heittää ne mäkeen. Kamalaa, täytyy ensin kiduttaa niitä pihalla, kunnes ne ovat niin kuolleita, että voi heittää ne pois. Julmaa. Sain toissakeväänä ystävältä pistokkaan tuota kiharalehtistä paavalinkukkaa. En oikein ikinä ole ollut kovin kova paavalinkukan ystävä, mutta tuo oli jotenkin viehättävä. Aikansa jurottuaan se rupesi kasvattamaan hulluna lehtiä ja nyt näyttäisi kukintakin olevan edessä.

Sairaspäivänä voi valaa kynttilöitä, sehän ei ole rehkimistä, eihän? Olen tässä koettanut ratkaista kierrätyskynttiläin valannan ongelmakohtia. Nyt ongelmana on ollut isommissa kynttilöissä (maitopurkkiin tms valettaessa) se että kynttilämassan kovettuessa muottiin, jää kynttilän sisälle ilmataskuja, vaikka massa onkin hyvin lientoista kaadettaessa purkkiin. Ilmeisesti kovettuessaan (se kovettuu reunoilta ja pohjalta ylöspäin) se jotenkin vetäytyy niin että ilmataskuja jää. Pienemmissä muoteissa kerralla valaminen onnistuu. Koetan nyt valaa niin, että valan vain pienen palasen kerrallaan ja tökin reikiä sydänlangan ympärille. Kovettumisen jälkeen valan uuden kerroksen. Hidastahan se on, mutta josko saisi kunnon kynttilöitä aikaiseksi! Noista tulee aika sieviä, kun ne pakkaa vaikka sellofaaniin nätisti. Kynttilänpätkät ovat siis Havin valkoista kierrätyspätkää, jotka on saatu lahjoituksena Malmin siunauskappelista ja massa on värjätty. Aitoa kierrätysmeininkiä siis! Lahjoitan onnistuneet kynttilät Rekku Rescuelle.

Luomusta, ravitsemuksesta ja valinnoista

2011-05-30T22:47:00.000-07:00

Olen pohdiskellut viimepäivinä paljon ravitsemusta ja sairaanhoitajaystävän kanssa juteltuani, olen tullut siihen tulokseen, että tässä perheessä ruvetaan syömään enemmän luomua. Holmesin kanssa ollaan kovasti lihansyöjiä, vaikka tietoisuutta (ainakin minulla) alkaa jo olla lihansyönnin epäeettisyydestä ja eläinten kurjista elinoloista. Yksi vaihtoehto lihansyönnille olisi siis luomuliha. Joskus kaupan hyllyltä on tätä -50% hintaan tarttunut, kun kukaan ei ole ostanut. (kissoille) Kaupat vetää varmaankin itse välistä ja luomuliha on törkeän hintaista marketeissa, siispä aiomme ryhtyä ostamaan lihan suoraan tiloilta. Bongasinkin tässä jo sopivasti lähialueelta luomulihatilan, joka kasvattaa karjan itse, karja ruokitaan omalla tilalla kasvatetulla rehulla ja eläimet saavat olla talvella pihatossa ja kesällä laitumella. Ainakin kuvista päätellen tällä tilalla elää ja asuu onnellisia eläimiä + ihmisiä.

Mikä parasta, täältä saisi myös lemmikkieläintasoista lihaa mielestäni suht edullisesti. Melkein omaa ravitsemusta enemmän mietin kissojen ruokavaliota, katit kun ovat armoillani ruokinnassa ja kokevat nahoissaan myös sen seuraamukset. Kissat kun ei itse kävele kaapille ja ryhdy kokkaamaan. Eivätkä sisäkissoina juuri metsästäkään. Mikä sen parempaa olisi kuin tarjota kissoille luomutuotettua, tuoretta lihaa! Wau!

Olen mietiskellyt myös luomuvihanneksia/hedelmiä ja kotimaassa tuotettuja vihanneksia. Harvemmin marketin hyllyiltä taitaa löytyä luomuvihannesta, ainakaan näin pikkupaikkakunnilla. Monesti ajatellaan, että kotimainen on puhdasta, mutta onko se niin? Suomessa on kyllä käsitykseni mukaan tiukahkot kriteerit torjunta-aineiden käytöstä ja uskoisin ekologisuuden vaihtelevan tuottajien mukaan. Esim. toiset viljelijät käyttävät biologista torjuntaa, joka on ympäristöystävällinen tapa torjua tuholaisia. Silti ei välttämättä viljellä luomuna. Tietämykseni tästä on kyllä hyvin vajavaista. Kuitenkin, kannatan lähituotettuja raaka-aineita ja olen suunnitellut, että siirtyisin ostamaan esim. tomaatit ja kurkut puutarhakoulun myymälästä. Tietenkin tässä tulee myös eteen kysymys haluaako ruokansa ehdottomasti luomuna vaikka sitten rahdattuna maapallon toiselta puolelta vai syökö kotimaista ei-luomua... Siinäpä pohdittavaa yön unettomille pikkutunneille. Niinkuin ylipäätään koko tässä ekologisuushommelissa. Tieto lisää tuskaa kuten sanottu. Toisaalta pilkkuahan voi viilata loputtomiin ja maalaisjärki auttaa varmasti tässäkin asiassa. Kyllähän tästä(kin) asiasta voisi harmaita hiuksia kasvattaa ja unettomia öitä viettää ja panikoida - mutta kannattaako, pakkohan se on jotenkin elää, jos sitten voi elää hiukan ekologisemmin ja torjunta-aineita/lisäaineita vältellen, niin aina parempi.

Kuiteskin googlettelin aika paljon tietoa luomutiloista ja viljelijöistä ja löysinkin sitten läheltäni viljelijän, joka toimittaa luomulaatikoita ostajille. Laatikoita on erilaisia, esim. juureslaatikko ja salaattilaatikko ja ne sisältävät sitten kyseisiä tuotteita. Nämä loodat pitää ainakin laittaa heti testiin. Mielenkiintoista myös tutkailla maistuuko luomu paremmalta. Raportoin tilanteesta jahka sinne asti päästään.

Olen jo aika kauan ostanut esim. Reilun Kaupan banaaneja. Reilu banaanihan ei ole luomubanaani, vaikka reiluissa käytetäänkin vähemmän torjunta-aineita. Kuitenkin, sekin on parempi kuin ei mitään ja tuottaja saa edes jonkinlaisten eettisten perusteiden mukaista korvausta viljelmiltään. Oli kiva huomata, että ukkoonkin on jotakin omista ruokailutottumuksista tarttunut, kun pyysin sitä tuomaan kaupasta banaaneja kipeälle vaimolle ja reilunahan ne tulivat kotiin :) Huvitti myös kun Holms sanoi, että kyllä hänelle sopii että vaihdetaan esim. dödöt luonnonmukaisempiin. Sanoin että ensin on käytettävä vanhat pois, joten sulla menee ainakin se 10v siihen, purkkeja kun on sattunut kertymään...

Olisko lukijoilla hyviä vinkkejä luonnonmukaisemmista shampoista, hoitoaineista ja saippuoista? Jätä kommenttia jos löytyy kokemusta :)

No, sellaiset mietteet tähän aamuun. Tänään korvakipuisena tohtorille, katsotaan mitä kuuria sieltä tällä kertaa pukkaa...

Sairasta touhua

2011-05-30T13:17:00.000-07:00

Yääh ja ääh. Iski sitten tauti osa II eilen. Onneksi viikonloppu oli tautivapaa, kun oli ystävä kylässä. (ja mukavoo olikin!) Nyt on kurkku kipeä ja viime yönä oksensin ja kuumeilin. Nyt vaan jäätävä hedari ja väsymys ja kurkkukipu. Eilen piti alkaa kesätyötkin, mutta eihän tässä mihinkään töihin päässyt ja tuskin vielä huomennakaan. Ärsyttää ja harmittaa. Niska tulee kipeeksi pelkästä makaamisesta ja Emmerdalessa olen jo juonessa kun ei muutakaan voi kuin kattoa töllöä. Riittäisi jo sairastaminen!

Lisäksi jotenkin mystisesti koiralla on aina pakki sekaisin kun minä olen kipeänä -.-

Nyt menen liennyttämään hedaria kuuman suihkun alle. Onneksi minulla on ollut runsain mitoin kissaterapiaa, kun Nekku uskollisesti nukkuu vieressäni sängyssä ja toisetkin katit käyvät säännöllisesti joko morjestamassa tai tulevat myös nukkumaan kanssani. <3

Ikkunoita - joiden läpi näkee!

2011-05-26T04:43:00.000-07:00

Meinasi jo iskeä tuossa hormoniepätoivo päälle ja kaikki tuntui pari päivää hyvin synkältä ja apealta. Onneksi on ihmisiä, joille voi oikeasti soittaa ja purkaa tunteita puhelimessa. Sainpa sitten niin paljon virtaa tällaisesta puhelusta, että pesin ikkunat (pari ikkunaa edelleen sisältä pesemättä, täytyisikin käydä niiden kimppuun piakkoin) ja siivosin oikein toden teolla kämppää. Tuli imuroitua ja vaihdettua lakanat, Holmes pyyhki lattiat. Kyöstin häkkikin tuli siivottua ja tuunattua sekä leikattua asianomaisen kynnet. Hyvä tuli!

Kesäkukkailu ja kukkasin koristautuminen innostaa myös kovasti. Ostin tänään miljoonakelloamppelin alennuksesta (7e) punaisen. Ajattelin istuttaa sen parvekelaatikkoon kera muutaman muun kukkasen (jahka keksin mitä ne voisivat olla...) ja viedä tuonne tien puolelle aitaan kiinni. Siitä olisi sitten iloa ohikulkijoillekin ja helppo kastella. Tänä vuonna olen ostanut kukkia lähinnä tyylillä "sitä sun tätä", yksi tuolta, oi onpa nätti kukka, otetaan tuota pari jne. Kotona olen sitten niitä yhdistellyt ja mielestäni aika hauskoja kokonaisuuksia niistä on tullutkin.

Verbena availee kukkaa.

Kyllästyin siivouksen myötä jättimäisiin viherkasveihin, jotka vievät tilaa turkasesti. (no okei, isoimmat taisivat kuitenkin jäädä, kuten kiinanruusut...) Ne joilla ei ollut niin kovin paljon tunnearvoa heivasin pihalle. Eli saavat vielä mahdollisuuden selviytyä, jos eivät selviydy - kuolevat, jonka jälkeen raaskin heittää ne pois. Ulkona kesän joutuvat nyt hengaamaan kaktukset, anopinkieli ja kroton. Ja muratti, joka on etuportaalla korissa.


Pihalla kärvöttelijät <:)

Siivouksen ja ikkunanpesun myötä järjestelin kaikkea kivaa ikkunoiden väliin. Tulikin ihanan näköistä kun on puhtaat ikkunat ja lasiesineet sopivat ikkunoiden väliin hienosti kun valo käy niihin. Keltaista lasia pitäisi ehdottomasti saada enemmän, se vaan on tosi kaunista! Sommittelin ikkunalaudalle nyt vain pieniä kukkasia, että mahdollisimman paljon valoa pääsisi sisälle muutoinkin hämärään olkkariimme.

Mariskooliputous.

Lankkupullo, punainen maljakko + omena. Pihalla stalker!

Sibylla pääsi vihdoin muiden joukkoon. Kuivatut ruusut Iittalan kaatimessa ikkunan välissä, kissoilta turvassa <3 Romantic!

Ikkuna ruokapöydän luota olkkarista. Uusi fresh ilme!

Hääpäiväorkidea kukkii upeasti <3

Kliivian kukkavana, nätti!

Nyt meinasin pestä vielä pyykkiä, kylvää basilikan siemeniä ruukkuun ja sen sen sellaista. Huomenna saankin odotetun vieraan <3

Kesäkukkakauden avajaiset

2011-05-23T10:26:00.000-07:00

Tuulikello/mobile etupihan portaalla edustamassa.

Siperianunikko - Papaver croceum

Ihana, iso tulppaani ystävän pihamaalla.

Etuporras kesäkukkineen & tuulikellot.

Kesäkukkaistutus osa 1.

Kesäkukkaistutus osa 2.

Amppeli osa 1.

Kauniita värejä petunioissa.

Ikkupikku perennamaa.

Tänään tuli ystävä extempore-vierailulle (toi vieläpä pullat ja maidonkin, kahvia meiltä sentään löytyi) ja kahvittelun jälkeen suunnattiin sitten paikallisen puutarhakoulun myymälään shoppailemaan. Tuli ostettua 4 lobeliaa, kaksi sinistä ja kaksi valkoista, yhden punaisen ja tuuhean koristetupakan, petunioita violetteja ja vaaleanpunaisia, sitten yksi rautarytti/verbena punainen ja yksi siankärsämölehtimäinen ja tunkkaisen tuoksuinen kesäkukka, jonka nimeä en kuolemaksenikaan muista. Nämä kaikki eivät maksaneet edes kymmentä euroa, joten edullinen keikka sanoisin.

Siperianunikko ja ihana jättikukkainen tulppaani ovat ystävän puutarhasta, jossa olin eilen vähän tönkimässä ja pönkimässä. Sainkin ystävältäni mm. sammalleimua ja malvaa, jota tungin tuohon ikkupikku perennapenkkiin meidän pihalle, jota naapurin kanssa yhdessä hoitelemme. Lykkäsin narsissien vanhat sipulit maahan myöskin, saa nähdä nousevatko ensi keväänä sieltä. Ikkupikku-maa kaipaa vielä kunnon kanttauksen. Se jatkuu vielä oikeassa alanurkassa näkyvän porrastasanteen (jossa on ovi varastoon) toiselle puolelle, jonne istutan myös jotakin pientä. Saa vähän väriä ja jotain kivaa pihaan, ilahduttaa sitten muitakin asukkaita.

Oikein hulluus iski tuolla kukkamyymälässä. Nyt tekisi mieli vielä saada jotain tuonne pation pergolaan myös. Ehkä sinnekin laitan jonkun amppelin. Viime vuonna siellä olikin ystävän tuoma valkoinen karjalanneito. Kaunis oli sekin, mutta oksat katkeili myrskyssä. [kirjoitin tähän ensin vahingossa "myrkyssä".]

Laitoin etuportaalle amppelikoukkuihin kaksi tuulikelloa. Toisen väkersin tänään valmiiksi, siinä on mm. kanaverkkoa, vanhoja avaimia, keraamisia lehtiä, hematiitteja ja rautalankaa sekä pitsiä. Toinen onkin vanha bambusta tehty tuulikello. Eivät ne kamalasti kalise, muuta kuin jos kovasti tuulee, mutta ovatpahan aika kivan näköiset tuossa etupihalla.

Ehkä hommaan kuiteskin vielä vähän kesäkukkia...

Haahuilua ja haaveilua

2011-05-21T12:41:00.000-07:00

En kato kameraan...En varmalla!

Tällä kertaa otin ihan oikean kameran mukaan iltahaahuilulle. Päädyin tuohon keskustan "uimarannalle", jota ei taideta paljon siihen tarkoitukseen käyttää, sen verran huonosti hoidettu paikka on, vaikka potentiaalia siinä olisi nättiinkin rantaan. Kuitenkin koiraa voi pitää siinä irti ja maisemat on kauniit.

Jokimaisemia lenkkipolun varrelta.

Tämmöisiäkin löytyi.

Sain melkein sytärin ja niin varmaan sai sorsaemokin, kun metrin päästä lähti minua karkuun. Ja syykin sitten selvisi, sorsan pyllyn alla oli nimittäis pesä ja aika monta munaakin. Lähdin sitten nopeasti pois pesäpaikalta, nappasin vaan äkkiä kuvan. Toivottavasti sorsien pesintä ei häiriintynyt.

Yksinäinen vene.

Holmes lähti reissuun viikonlopuksi ja minä olen ollut täällä viikonloppuleskenä. Tänään otin kaiken ilon irti ja lähdin kirppareille autoillen. Tein joitain löytöjäkin, mm. Kupittaan pieni ruskea teekannu 4e täysin ehjä, pari istuintyynyä 2e joista tulee koiralle/kissoille makuualustat. Tuttava lupasi ommella niihin päälliset. Vihreää koristenauhaa 10m. Seppälästä ostin alennuksesta yhdet legginssit, Arnoldsissa kävin bagelilla ja kahvilla lempikahvilassamme (ja ah se kääretorttu, oli jälleen kerran suussa sulavaa!) Pyörin sitten kylillä aikani ja suuntasin sitten kotiin iltapäivästä. Oli ihan mukavaa, mutta sitten iski yksinäisyys. Onhan se kiva kun on kissat ja eläimet tässä, mutta kaipaisin silti enemmän ystäviä, joiden luona käydä ja joita pyytää kylään. Välimatkat on hanurista. Onneksi Facebookissa sain juttuseuraa ja se lievitti yksinäisyyttä.

Sitten kävinkin koiran kanssa haahuilemassa ja nyt mietin mitä yöpuuhaa keksisin, koska yöllähän on aina huomattavasti mielenkiintoisempaa häärätä jotain kuin päivällä. Meinasin aloitella sellaista pientä projektia, kun kaappien kevätsiivous. Josko löytäisin jotain törkyä pois heitettäväksi. Se on tavoitteena. Eilen yöllä siivosin muuten kissojen hiekkikset. Ja aloitin lukemaan Harry Potteria. Harmi kun meillä on naapureita, öisin ei voi tehdä sellaisia askareita kuten naulata jotain seinään tai pilkkoa kissojen lihoja pakkasesta pienempiin osiin.

Jynssytin tässä akvaarionkin oikein kunnolla pitkästä aikaa ja karsin röyhähtäneitä kasvillisuuksia. Bongailin edelleen kolme petokotiloa akvasta, yksi oli jostain syystä delannut suodattimen taakse (toivottavasti minä en sitä sinne litannut laittaessani suodatinta paikoilleen...) mutta kolme potkivat ja voivat hyvin. Lupasin yhden petskun tuttavalle ja kyllä tuo toinenkin joutaisi pois. Edelleen kasvattelen kotsuja evääksi noille pedoille sivulaarissa. Toimiihan se näinkin... Kovin ovat tehokasta porukkaa.

Tuli siinä sitten hinku saada uusia akvaariokaloja. Ennestäänhän pytyssä on keltabarbeja 4 kpl, rubiinitetraparvi n. 7 kpl, partaimumonni ja petokotilot. Harmi ettei lähipaikkakunnilla ole akvaarioliikkeitä. Olisi kiva saada täydennystä kalastoon. Keltabarbit on pärjänneet tosi hyvin meidän tankissa ja ovat kauniita. Vaikka aika isoiksi roikaleiksi kasvavatkin. Jotain pieniä barbeja olisi kiva saada isompi parvi. Katsotaan.

Kevättäkesää ja kevätlunssaa

2011-05-20T04:35:00.000-07:00

Jokimaisemia.

Tuomi kukkii.

Tuntuu ettei tästä tyhmästä antibioottikuurista ole mitään hyötyä tähän poskiontelontulehdukseen. Olen edelleen räkäinen ja tämän päivän kirppiskäynti väsytti minut totaalisesti. En ole kunnossa vielä(kään.)

Aamulla heräsin koiran vikinään, pakkohan se oli aamutakki päällä lähteä viemään piski pihalle, kun sillä hätä oli. Tänään on ollut leppeä ilma, joskin tuuli on terävää.

Paistettiin eilen Holmesin kanssa vohveleita, nams. Join kahvettakin, nyt kun taudin myötä olin sitä viikon verran juomatta. Nyt vietän silloin tällöin kahvipäiviä ja se sopii ihan hyvin. Osaa jotenkin entistä enemmän nauttia siitä kupillisesta kahvia ja jostakin hyvästä sen kanssa.

Nyt pakko ottaa lepiä. Väsyin.

Sibylla

2011-05-19T01:03:00.000-07:00

Väliaikatiedotetta: uudessa Orkideassa, jonka nimesin juuri äsken Sibyllaksi, ei näy vieläkään ötököitä amerikkalaisen ötökkäöljykäsittelyn jäljiltä. Jej! Pidän Sibyllaa kuitenkin vielä keittiön ikkunalla, mikäli jotain öttiäisiä sattuisi olemaan, ettei tartuttaisi niitä muihin viherkasveihin.

Iiiiks, huomasin että kliivia tekee kukkavartta! Ihanaa! Olin ihan varma, että se ei kukkisi tänä vuonna, olisi keskittynyt vain lehtien tekemiseen, mutta erehdyin. Ihanaa olla väärässä tällaisissa asioissa ;) On niin valtavan rentouttavaa ja mahtavaa hoitaa viherkasveja. Siihen liittyy kyllä jokin salaisuus. Sumutella lehtiä, tutkiskella multaa ja lehden alapintoja mahdollisten tuholaisten varalta, sijoitella kukkasia uudelleen ikkunalla, ottaa pistokkaita ja laittaa juurtumaan... Eilen pistin kaksi kahvipensaan papua multaan! Saa nähdä nouseeko sieltä mitään. Olisi mahtavaa saada kahvipensas (vai onko se puu?) kuitenkin. Olen myös varovaisesti miettinyt, minkä ikäisenä kärsimyskukka mahtaisi ryhtyä kukkimaan. (vai kukkiiko lainkaan) Ainakin se on kasvanut hurjasti (yksi oksa kiipesi suoraan kattoon) ja tekee uutta kokoajan. Olen leikellyt välillä oksia, koska muuten se on ihan mahdottoman iso. Se vaan intoutuu kasvamaan lisää leikkaamisesta. Ei tykkää pahaa laisinkaan. En ole oikein ratkaissut ongelmaa, millä tukisin sen. Mitkään kepit ei riitä, koska se kasvaa rehottaa niin kovasti. Ehkä jokin verkko tai naru verhotankoon voisi toimia, mutta sen pitäisi olla lopullinen ratkaisu. Sen jälkeen sitä ei saisi enää koskaan irti sieltä...

Valkoinen hääpäiväorkidea kukkii. Se on vaan niin hurjan kaunis. Kukkia tulee runsaasti kahteen kukkavanaan. Sumuttelen sen lehtiä nyt päivittäin, orkidea tuntuu tykkäävän sumutuksesta.

Olen yhdistänyt keramiikkaa ja rautalankaa viime päivinä. Sanottakoon, että rautalangasta saa vaikka mitä mahtavaa aikaan! Sormenpäät tosin on verillä ja hemoglobiini on tullut otettua monta kertaa - ei haittaa. Sain toteutettua pari keramiikkatekelettä aivan mahtavasti, no ainakin itse olen kovin tyytyväinen lopputuloksiin. Projekti on siis vielä hiukan kesken, mutta tulokset tähän asti ovat tyydyttäneet taiteilijaa. Jej. Kiva saada aikaan jotain, mihin on tyytyväinen.

Yksi ystäväni oli kasvattanut pippureista mahtavat köynnökset. Pakko ehkä koettaa itsekin!

Orkidean kasvatuksesta ja luomutorjunnasta

2011-05-17T05:23:00.000-07:00

Löllöööö!

Miksi Nuhru näyttää tältä kaikissa kuvissa...

Uusi tulokas ötökkäöljykäsittelyn jälkeen.

Kaunokainen - mutta petollinen!

Olen jo pitkään haaveillut toisesta orkideasta. Ensimmäiseni (tai no se ei virallisesti ollut aivan ensimmäinen, sillä kissat tuhosivat ensimmäisen...) on Holmesin pari hääpäivää takaperin ostama kaksivanainen ja näyttävä valkoinen orkidea, joka muuten aloittelee taas kerran kukintaa! Nyt kun luulen hoksanneeni, miten niiden kanssa tulee toimia, halusin toimen. Tänään sitten Tokmannilla näin reilun 8 e:n orkideoja ja nappasin tämän kaunottaren mukaan. Kotona kuorin hänet varovasti muovikalvostansa ja ihailin kukkasia ja pieniä lehtiä, kunnes IIIK! Orkideamullassa möyri pieniä ötököitä sakeanaan! Kuhina vaan kävi! Yööööks. No, eihän siinä muu auttanut kuin torjuntaa kehiin. Täräytin heti Amerikkalaisen ötökkäöljyn, eli astianpesuainetta ja ruokaöljyä + vettä ja pistin orkideaparan tököttiin likoamaan. Sumutin myös lehdet samalla aineella pariin kertaan. Tämä luomutorjunta sopii käytettäväksi niin sisällä kuin ulkonakin, tosin kaikista ohutlehtisimmät voivat kärsiä. Amerikkalaisen ötökkäöljyn salaisuus on öljy, joka tappaa ötökät ja saippua taas sitoo öljyn kasviin muodosten kalvon lehdelle. Kannattaa erityisesti käsitellä lehtien alapinnat.

Samaa torjuntaa käytin muutama päivä takaperin kiinanruusuilla, jotka ovat aika alttiita kaikenlaisille tuhohyönteisille. Nyt olin jo vähän aikaa seuraillut keltaisen, nuoremman kiinanruusuni lehtien värin häviämistä ja mietin mahtaako joku ötökkä olla sen takana, vaiko kenties liian paahteinen paikka. Iso, vaaleanpunainen kiinanruusu on myös kellastuttanut aika paljon lehtiä, joten ajattelin ettei torjunnasta olisi haittaakaan. Ensin suihkutin kasvit _kuumalla_ vedellä suihkussa. Huonekasvit kestävät yllättävän kuumaa vettä (jostain netistä taisin lukaista, että jopa 60 asteista) ja "voimakas" suihku voi jo itsessään ajaa ötökät pois. Suihkun jälkeen tein amerikkalaisen ötökkäöljyn sumutinpulloon ja sumuttelin lehdet molemmista kiinanruusuista märiksi, myös alapinnat. Toistin sumutuksen n. tunnin päästä ja vielä kolmannenkin kerran, ennen kuin suihkutin vielä vettä kasveille ja valutin - vein paikkaansa. Kiinanruusu joka on aika juoppo viherkasvi, varsinkin aurinkoisella paikalla sitä saa kastella melkein joka päivä - nauttii muutenkin tällaisista suihkuista ja läpikotaisin kasteluista.

Keltaisen kiinanruusun otin vähän kauemmas ikkunalta ja eilen vilkaisin - hahaa! Kukkanuput! Eli ei ainakaan pistänyt pahakseen käsittelyäni. Öljy muuten jättää lehdet kauniin kiiltäviksi myöskin. Kiinanruusussa on kyllä yksi kauneimpia kukkia. Pitkään ja uskollisesti, olen tuota kiinanruusun tainta roudannut muutosta toiseen, kissat on sen lehtiä järsineet ja varmaan se on ollut vääränlaisissa kasvupaikoissa, ollut kuolla janoon ja muutenkin kärsinyt (ainakin alkuaikoina kun en paljon viherkasveista ymmärtänyt) hoidossani, mutta silti se on kasvanut näyttäväksi ja palkinnut minut ihanalla kukinnalla viimevuonna! Samaa toivon tänäkin vuonna.

Käytän muuten lannoituksena viherkasveilla Kekkilän kukkaravinnetta, vihreää jauhetta pyöreässä purkissa. Se on hyvää tavaraa, jota lisätään kasteluveteen. Toisinaan lurautan kahvipannuun jääneen kahvin päälle lämmintä vettä ja kastelen kasvit sillä. Kannattaa lannotteissa kurkata purkista N-P-K-arvo. Koulussa opin, että suurin osa nestemäisistä lannotteista on pelkkää vettä eli toisin sanoen täysin hyödyttömiä. Mitä suuremmat typpi, fosfori ja kalium-arvot ovat, sitä tujumpaa tavaraa lannoite on. Kekkilän kukkaravinteessa näyttäisi olevan 12-6-19 N-P-K arvo. Toisaalta taas liikalannoituskaan ei ole hyväksi. Jos vaihtaa mullan joka kevät, ei kamalan tujakkaa lannoitusta tarvita. Oman kiinanruusuni lehdenkärjet ovat muuttuneet vaaleanpunaisiksi, siitä tiedän lannoittaneeni hiukan liikaa. Nyt vaan vettä välillä ja sitten kun ja jos kukkia alkaa kehittyä, niin taas lannoitetta kehiin. Mutta tiedänpähän puutarhureita, kuten äitini, joka ei aikaisemmin lannoittanut kasveja koskaan ja komeasti kiinanruusut kukkivat sisällä.

Seurailen uusinta orkideaa ja toivon, että ötökät katosivat käsittelyllä - jos eivät, niin täytyy uusia käsittely tai ostaa mäntysuopaa ja torjua sillä. Suosin pehmeitä konsteja kasvien kanssa. Ihmeen paljon kaikenmoista "rääkkiä" nuo kestävätkin. Onneksi en vienyt uusinta tulokasta heti ikkunalaudalle muitten kasvien viereen, muuten olisin ollut helisemässä kun jokaisen kukkaruukun multa olisi kihissyt öttiäisiä. Kuiva huoneilma muuten on hyödyllinen ötököille, sumutuksesta on hyötyä kasveille ja ötököiden poissa pysymiselle.

Toivottavasti tästä bloggauksesta oli hyötyä jollekin :) Omia viherpeukaloita pakottaa. Nyt enää koitan syödä uusimman antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen, joka tänään lääkärissä todettiin. Sen jälkeen ehkä pääsen taas tekemään jotain järkevääkin. Pihalla tai sisällä!

Mukavaa maanantaita!

Budjetointia

2011-05-16T20:21:00.000-07:00

Nousin jo viideltä tänään aamuyöstä. Ei vaan nukuttanut, kissat veti rumbaa ja mietin, mahtaako Väinöllä olla asiaa pihalle. Nousin sitten ylös, kun ajattelin että turha tässäkään on pyöriskellä jouten kun ei uni tule. Hoitelin elukoille sitten viimeiset matokuurin tabletit napaan. Vähän sai huijata, että ne menivät alas. Ruokaan sekoitettuna tahtovat ryökäleet maistaa, vaikka paketissa lukee, että Axilur on lähes mautonta ja hajutonta. Ehkä se on sitten se koostumus... Misakille menee hyvin kun heittää pillerin raksujen sekaan, se syö sen paljaaltaan. Koiralle sekoitan ruokaan. Neko veteli partaäijään sekoitettuna, Nuhru oli aika nihkeä partaäijähuijauksessa, mutta kun syötin pikkuhaarukalla, niin kyllä se suurimman osan siitä lipoi naamariin. Mielenkiintoista tämä elukoiden kanssa eläminen.

Eilisen päivän tein laskelmaa pankkiin meidän menoista. Tolkuttoman paljon rahaa menee esim. ruokaan, autoon, nettiin + televisioon. En edes tajua, miksi me maksetaan televisiolupaa, kun juuri koskaan ei sitä katsotakaan. Melko usein katsotaan sarjoja netistä tai dvd:ltä. En edes osaa avata meidän telkkua ja digiboksia... Jos tekisi kunnon suunnitelman ruokamenoihin, ts. budjetin, pystyisi varmaan paremmin arvioimaan miten ruokakuluissa voisi säästää. Kissojen raakaruokintaan uppoaa tietysti jonkin verran rahaa, ihmistasoista lihaa kun saavat monilta osin. Vaatteisiin ja kenkiin menee aika vähän rahaa. Minä ostan paljon kirpparilta, harvemmin edes löydän mitään kaupasta, ostan kyllä jos satun jotain löytämään. Holmes uusii vaatepartensa about viiden vuoden välein... Kenkiä nyt kuluu minkä kuluu. Viimeisimmät talvikengät ostin kirpparilta 5e ja ne taisi mennä parin talven ylitse.

Tietysti jos ei olisi autoa, se pienentäisi kuluja paljon. Auton vakuutukset ja verot on aika iso nakki. Bensasta puhumattakaan. Voisi tietty kulkea enemmän kävellen/pyörällä. Todellisen bensankulutuksen saa aikaan Holmes, joka menee autolla töihin ja tulee sieltä kotiin.

En ole oikein koskaan ollut hirveän hyvä laatimaan budjetteja tai miettimään raha-asioita. Ehkä se johtuu siitä, että melkein aina on ollut sellainen tilanne, että rahaa on riittänyt elämiseen. Ei ole ollut tarvetta syynätä jokaista penniä ja miettiä kaupassa voinko ostaa suomalaisia tomaatteja vai en. Tuhlailevainen en oikeastaan ole, Holmes joutuu aina usuttamaan minua, jos löydän jotain mieluista jonka haluaisin, mutta jään miettimään ostanko vai enkö.

Holmesilla menee rahaa peleihin ja tietokonehommeleihin. Koneet syö yleensä isomman summan kerralla, mutta harvoin. Pelejäkin tulee vaihdettua liikkeissä, joten kaikki ei tule uutena. Minulla on isot puhelinlaskut melkein aina. Lörpöttelevää sorttia. Vettä meillä tulee myös käytettyä aika paljon, vaikka suihkussa ei käydä välttis joka päivä. Silloin kun mennään, kuuma vesi lorottaa urakalla. Se on tosi huono tapa ja epäekologinen. Täytyisi kiinnittää siihen huomiota.

En usko, että minusta tulisi hyvää yrittäjää. Olen niin huono pitämään papereita tallessa ja etsin aina tuskalla reseptejä, palkkalaskelmia jne. Arkistointi ei vaan ole minun heiniäni.

Kello on 6.19, uusi päivä odottaa, aamupuuro on jo syöty ja koira ruokittu. Rise and shine!

Tekstiä alla oleviin kuviin, here you go!

2011-05-15T05:08:00.000-07:00

Koska tämä tyhmä ohjelma ei antanut minun jatkaa tekstiä kuvien jälkeen, tulee selostus alla olevista kuvista tässä.

Vastoin kuvitelmia, taidan jäädä sittenkin henkiin. Tänään olo on taas hippusen enemmän parantunut, joten ehkä ahkera nenäkannutus on tehnyt tehtävänsä. Yritän ottaa rennosti vielä ja lepäillä, yleensä minulla on tapana lähteä rehkimään liikaa heti kun olo alkaa paranemaan. Tämä päänsärky pitää kyllä aisoissa... Tänään olin niin iloinen siitä kun maistoin! Ruoka maistui ja vieläpä hyvältä! Kyllä sitä taas osaa hetken verran olla vähään tyytyväinen ja iloinen, kun on muistutettu mitä on sairastaminen.

Misaki on lihotuskuurilla. Jotenkin se tuntuu taas niin ruippanalta. Ostin eläinkaupasta penturaksuja sille ja vähän purkkisafkaa, jota se onkin syönyt hyvällä ruokahalulla. Annan Misakille nyt aina ruokaa kun se pyytää. Nuhru ja Neko saavat tyytyä vain kahden kerran ruokailuun + herkkupaloihin välillä. Niillä ei ole tarvetta lihoa - enempää! Tänään aloitettiin myös kolmen päivän Axilurit eli matokuurit koko laumalle. Ajattelin että jos Misakin laihtuminen johtuisi kuitenkin madoista. Saapahan senkin pois laskuista sitten.

Otin pari kuvaa kännykameralla pihasta, jonka vanhoja omenapuita olen käynyt leikkaamassa. Viime keväänä olin ensimmäisen kerran ja silloin urakka tuntui aika mahdottomalta. Leikkasin puita kuusi tuntia (pidin tietysti taukoa välillä) ja otin lähinnä vaurioituneita ja kuivia oksia pois ja siltikin niitä jäi vielä lisää. Omistajilla oli toiveena, että jättäisin alas roikkuvia oksia mahdollisimman paljon, että lapset pääsisivät keräämään puista omenia. Muita toiveita ei juuri ollut. Puut olivat tuottaneet ennätyssadon viime kesänä (odotin että ne delaa shokkiin käsittelyni jälkeen!) ja olivat tehneet vesioksaakin tosi vähän. Tänä keväänä jatkoin kuivien ja vaurioituneiden oksien poistamista. Yhdestä puusta oli katkennut iso latva varmaan lumen painosta. Se piti sahata kokonaan poikki. Itse ehkä istuttaisin jonkun köynnöksen kiipemään runkoa pitkin. Anyways, puut ovat niin isoja, että en edes tikkaiden kanssa yltänyt kunnolla latvusten kimppuun, joten ensi vuonna, jos projekti jatkuu, hommaan kunnon varrellisen sahan, että pääsen latvusten kimppuun myöskin. Tämä projekti on opettanut minulle puutarhurina aika paljon - on päässyt seuraamaan useamman vuoden osalta mitä vanhoille puille oikeasti tapahtuu ja miten paljon niitä uskaltaa kerralla leikata. Ilmeisesti minun leikkaamiseni ei ollut aiheuttanut kovaa shokkia puihin, eli en ollut ottanut liikaa kerralla.

Nappasin pari vanhaa omenapuun runkoa ja oksia mukaani tarkoitukena käyttää vanhaa runkoa rekvisiittana näyttelyssäni ja oksista koitan veistellä muotoilupuikkoja keramiikkaa varten. Aivot on kuumeisesti jo työskennelleet näyttelyn parissa ja olen jo mielessäni sommitellut töitä tilaan. Siskon kanssa puhuttiin "hänen" kirjastollaan tapahtuvasta näyttelystä, ehkä jo loppukesällä. Se innostaa kovasti!

Eli enköhän ole paranemaan päin, inspistä riittää ja mieli halajaa jo hommiin. Kohta alkaa kesätyötkin, eikä ne ahdista tai pelota yhtään, se tuntuu hyvältä. Mietin miten pääsisin eroon puhelinahdistuksestani. Masennuksen jäljiltä olen alkanut pelätä sitä, kun puhelin soi. Inhottavaa kun sisimmässä muljahtaa joka kerta kun puhelin pirisee. Ei kovin tervettä. No, työn alle sekin vaan. Onhan tässä jo pitkä matka tultukin viime syksystä...

Kevättä kuvin

2011-05-15T04:54:00.000-07:00

Narsissit on kestäneet todella kauan portailla ruukuss, varjoisan paikan ansiota kaiketi.

Jokimaisemaa.

Misaki on lihotuskuurilla.

Puutarha jossa n. 12 vanhaa omenapuuta joita olen käynyt leikkaamassa nyt kahtena keväänä.

Kummasti siistiytyy :)


Lisää jokimaisemaa. Hiirenkorva sen kun kasvaa puissa.

Melko monen kilon keilapallo

2011-05-11T14:57:00.000-07:00

On melkeinpä mahdotonta nukkua, kun nenä on niin tukossa, ettei hengitys kulje. Pää on kuin liian painava keilapallo, joka on lykätty niskan kannateltavaksi. Että rakastan näitä räkätauteja, houreisia unia ja päänsärkyjä. Mikään ei tunnu auttavan, paitsi nenäsuihke & nenäkannu, ilman noita kahta olisin varmaan jo vainaa. Niistää ei juuri uskalla, kun koville joutuneet suonet räjähtelee ja minä voin pahoin nähdessäni verta. Ryystän teetä kuin hullu, muistelen sitä turkoosia, muovista höyryhengitysmasiinaa, johon aina lapsena piti hengitellä, kun oli kipeänä. Se auttoi ja oli vähän ehkä pelottavaa alkuun. Se laite näytti ihan pieneltä ufolta tötteröineen ja höyryreikineen. Nyt kaipaan sitä.

Makuaistikin häipyi tänään. Holmes teki makaronilaatikkoa, kun olin syönyt puoli annosta, kysyin häneltä miltä se maistuu. "Hyvältä maistuu." Ok. Ihan sama mitä syö, nälkä ei tule eikä mikään maistu miltään. Paitsi Panadol poretabletti veteen liotettuna - maistuu pahalta tietenkin.

Kun en ole juuri muuta pystynyt, luin viimeisenkin Twilight-kirjan, pyörittelen omaa tarinaa päässä ja panikoin näyttelyä, jonka eteen en ole paljon viimepäivinä tehnyt. No okei, tein kyllä Holmesin avustuksella esitteen näyttelystä, siitä tuli aika hieno. Vielä muutamia kamoja on valmistumatta ja osa etsii vielä paikkaansa. Vähän jännittää tuleeko siitä näyttelyä, mutta pakkohan siitä on. Rakkaimmaksi tauluksi on muodostunut omakuvani, joka kuvaa tämänkin hetkistä olotilaani aika loistavasti. Keramiikasta rakkaimmaksi ovat muodostuneet "sydämet". En paljasta enempää. Kesäkuussa näette.

Tunnen itseni niin hauraaksi tämän taudin kourissa. Toivoisin, että joku tulisi oikeasti oven taakse ja sanoisi, menehän sänkyyn siitä, niin minä vien koiran pihalle. Ja tulisi sen jälkeen kuuraamaan meidän kämppää vailla pelkoa siitä, että itse saisi tämän saman järkyttävän taudin. Onneksi Holmes auttaa iltaisin, vaikka on väsynyt itsekin.

Kaihoisasti muistelen kahvakuulatreenejä ja lenkkejä keväisessä luonnossa. Keittiön ikkunan takana olevassa vaahterassa lehdet sen kun kasvaa, minä menetän kevään! Seis, stop, hidasta - tekisi mieli huutaa. En ole vielä valmis!

Pää täynnä taudin sumentamia ajatuksia

2011-05-09T22:46:00.000-07:00

Päätä särkee, silmät tuntuu marmorikuulilta, jotka on työnnetty kivistäviin, liian pieniin aukkoihin. Ontelot on täynnä limaa, eikä edes nenäkannun suolavesi mene sieraimesta sisään ja tule toisesta ulos, kuten kuuluisi. Tunnen itseni n. 100 vuotta vanhemmaksi mitä normaalisti, eli kai ikäni kipuaa sitten jo 180 ikävuoteen.

Holmes on töissä, sekin nukkui viimeyönä 10 tunnin päiväunet ja melkein vielä pommiin, kun olikin laittanut torkun sijaan herätyksen kiinni. Molemmat ollaan väsyneitä, kuin kaksi tyhjiin puristettua tiskirättiä. Eri syistä tosin.

Kissat hinkuu tarhaan. Nuhrusta on kasvanut iso kollinlötkäle. Milloin siitä tuli aikuinen kissa? Muistan vaan sen pienen harmaan kerän, joka tuli meille ja tönötti pöydällä hiukan hukassa, siinä oli pikkukissan pyöreyttä ja pehmeyttä. Nyt pehmeyttä löytyy kyllä vatsan alta. Nuhru on niin mainio. En koskaan tiennyt miten ihania kollit voikaan olla. Nuhru tykkää nukkua kiikkutuolissa lampaantaljan päällä. Sillä on tapana vetää itsensä poikittain selälleen niin, että takatassut sojottaa taivasta kohti ja niska on ihan mutkalla. Tietysti sitä napaa pitää käydä rapsuttelemassa aina kun ohi kulkee.

Nuhru ja Neko on ystävät. Neko tykkää mennä nukkumaan koiran pehmustettuun koriin (koirahan ei rupea kissojen kanssa samassa punkassa nukkumaan) ja Nuhru änkeää viereen. Siinä ne sitten nukkuu kaksistaan. Misaki on enemmänkin oman tiensä kulkija. Viihtyy tarhassa kun muut on jo tulleet sisälle sänkyyn nukkumaan.

Tahtoisin vielä toisen kollin meille. Neljä kissaa olisi sopiva lukumäärä. Kaksi kollia, kaksi naarasta. Mutta ei tähän talouteen. Katsellaan jahka joskus se punainen tupa jostain löytyy.

Eräs ystäväni menetti juuri pikkukissansa sairaudelle. Kissa oli juuri ja juuri vuoden ikäinen ja maailman lempein otus. Se nukkui aina sylissä ja oli valtava lämpöpatteri. Tapasin kissan kerran. Se laskettiin syliini, johon se käpertyi pienelle mustalle kerälle ja nukahti. Ei kyseenalaistanut mitään, ei ihmetellyt, rakasti vaan. Tuntuu niin kurjalle perheen puolesta. Tiedän mitä se kipu on, varsinkin kuin joku niin pieni lähtee. Vaikkakin eläin, niin silti perheenjäsen ja rakastettu ystävä.

Olen miettinyt, että toisaalta ymmärrän hirveän hyvin ihmisiä, esim. yksinäisiä naisia, jotka hamstraavat kissoja ympärilleen. Niiden kanssa on niin helppo olla. Mietin kuinka epäkristillistä tai epäeettistä tai epäjotain on se, että viihdyn monien kissojen kanssa paljon paremmin, kuin monien ihmisten. Välillä toivoisi, että voisi vaihtaa paikkaa kissojen kanssa. Ottaa puolen päivän torkut kiikkutuolissa ja odottaa, että joku tuo sapuskan eteen. Eikä tarttis pestä pyykkiä!

Nuhassa ei saa pis... eiku leikata omenapuita.

2011-05-07T11:08:00.000-07:00

Kurkistus keramiikkaan!

Wäpä.

Aikaisemmin keväällä, Kokemäenjoki tulvii.

Nuusk!

Jäänrippeitä huhtikuulta.

Rantaan ajautunut lumivalas!

Hiukan kuvapläjäystä. Osa kuvista otettu huhtikuulla, vielä lumienkin rippeitä havaittavissa. Tuli lenkkeiltyä Väinön kanssa ja tutkittua kevättä. Kevät kun on lempivuodenaikani! Puut on jo hiirenkorvalla. Nuoriin koivuihin tulee nopeammin hiirenkorva kuin isoihin puihin. Voi kunpa tätä hetkeä voisi hidastaa, kevään etenemistä! Pian se räjähtää käsiin ja kesä tulvii valloille. Rakastan vaan kevättä niin paljon <3

Otin tänään kuvia parista keramiikkatöistäni pihalla, että saisin näyttelyyn tehtyä esitteen. Sainkin pari ihan kohtuullista näpäytystä ja niihin tekstit liitettyä. Näyttely lähestyy uhkaavasti. Huomenna saan uunista kamaa - jännittää. Voi kun patsaat onnistuisi edes jotenkin!! Kehtaisi viedä ne näytteille. Läjäsin jo kotona vähän keramiikkaa mitä tahtoisin näyttelyyn viedä. Aika paljon löytyy pientä piiperrystä. Onneksi isompia töitä on myös. Ja maalaukset - niistä otan parhaat ja ne joihin olen itse tyytyväinen.

Eilen olin leikkaamassa tutun omenapuita, edellisvuonna alkanut projektimme jatkui. Puut näytti hyvältä ja sainkin niitä taas leikattua paremman näköiseksi. Kuuden tunnin keikka tuli heitettyä ja ilmeisesti siitä hyvästä sain nuhan... Katsotaan nyt, toivottavasti ei äidy flunssaksi saakka.

Tänään käytiin Holmesin kanssa metsässä kävelyllä, koira oli mukana ja törmättiin myös toisiin irtokoiriin ja vaihteeksi FIKSUIHIN koiranomistajiin. Koirat oli kaikki ystävällisiä ja villimmät yksilöt narussa. Toisin kuin naapurissa, tässä taas männäpäivänä huusin rannassa naama punaisena naapurin sakemannille, joka oli tulossa taas täyttä häkää Väpän kimppuun. Onneksi uskoi huutoani. Toivon että naapurit edes kuuli kun huusin, eipä omistajia näkynyt missään. Ärsyttävää!

Ollaan käyty katsomassa The Taloa nyt kaksi kertaa. Se on pellon laidassa, valkoinen puutalo -52 rakennettu. Se tuntuisi omalta, mutta lämmitysjärjestelmään tarvitsisi tehdä muutosta. Kaikenlaista laittamista talossa on ja vielä selvittämistä. Ollaan vähän neuvottomia mitä tässä pitäisi tehdä. Lainahakemus on tehty ja asiat vireillä, mutta mietimme yhä. Onneksi ollaan saatu isä avuksi ja hänen tietämyksensä rakennusasioista yms. Siitä olen iloinen, jos vaikka tämä ei se talo olisikaan.

Nyt menen nuhaa potemaan ja ryystämään teetä. Heipparallaa ja hyvää äitienpäivää!

Hääpäivää, kuivetusta, kypärää otsaan

2011-05-05T04:08:00.000-07:00

Se on muuten neljäs hääpäivä tänään, sattuu vielä olemaan keramiikkahäät nimeltänsä, kuinkas ollakaan. Aika sekalaisissa fiiliksissä tätä hääpäivää vietetään, ei siksi että meillä olisi jotain ongelmia, avioliitto on aika mallissaan justiinsa nyt, minä vaan olen kurkkuani myöten täynnä selän takana puhumista, vehkeilyä ja kaikkea paskaa suoraan sanottuna. Juhlafiilistä ei juurikaan löydy tällä hetkellä.

Kärsimyskukka kurottaa jo kattoon, mihinköhän se pyrkii?

Hääpäiväkimppu mieheltäni <3

Lankkupullo!

Kävin tänään kirpparilla ja ostin farkkulegginssit, joihin hanurini ei mahtunut, hienon keltaisen lasipullon ja Holmesille hääpäivälahjaksi Full Metal Alchemis mangasarjan 3 ensimmäistä mangaa. Hyvä kirppispäivä. Kävin myös ostamassa itselleni pyöräilykypärän vihdoin ja viimein. Sairaanhoitajaystäväni kertoi tässä taannoin päätyneensä elvyttämään naista, joka oli kaatunut pyörällä ja lyönyt päänsä, työpäivä oli ystävälläni alkanut 15 minuuttia aikaisemmin ja mainittakoon että nainen kuoli hänen käsiinsä, ilmeisesti päänsisäiseen verenvuotoon. Ystävä sanoi että "kiltti, hankithan kypärän" kun puhuttiin rullaluistelusta ja pyöräilystä puhelimessa. Lupasin hankkia. Nyt sellainen henkivakuutus minultakin löytyy ja tänään jo sitä pääsin testailemaan kun pyöräilin kirpparille ja takaisin.

Nyt ruokaa, iltapäivällä pankkiin ja huomenna leikkaamaan omenapuita. Talojutuista kerron myöhemmin jahka tulee jotain kertomista, nyt kuivettaa sen verran paljon, että ei jaksa muuta kuin olla.

ps! Lisäyksenä edelliseen, pienen gooletuksen tuloksena hoksasin, että 2 euron lasipullo olikin Helena Tynellin keltainen lankkupullo! Hyvä löytö siis!

Lämmitysjärjestelmistä elämisen tarkoitukseen

2011-05-01T22:59:00.000-07:00

Huh. Ennen seiskaa ylös ja Holmes töihin, että sain auton. Aamusta googlettamista lämmitysjärjestelmistä, numeroiden etsimistä, joihin tarttis soittaa. Mitä meinaa puukattila, porakaivo, jätehuoltolaki, imeytyskenttä ja maalämpö. Täytyy sanoa, että vaikka ei tuota taloa ostettaisikaan, ainakin yleissivistykseni on kohonnut hurjasti viimepäivinä.

Ollaan menossa keskiviikkona katsomaan taloa vähän isommalla porukalla. Käytiin jo kerran katsomassa ja ihastuttiin kyllä kovasti seutuun & taloon. Nyt täytyisi selvitellä onko mitään järkeä ostaa juuri tätä taloa ja mitä kaikkea siihen tarvitsisi tehdä. Huh. Ihan hepreaa kaikki tällainen, mutta onneksi on apujoukkojakin. Googlettamalla pääsee nykypäivänä muuten ihmeen pitkälle.

Katseltiin Holmesin kanssa taloja netistä ja todettiin, että eivät kaikki vaan säväytä siten, kuin tuo talo on syöpynyt mieleen. Vaikka toisissa taloissa olisi jätevesiasiat jo kunnossa tai parempi lämmitysjärjestelmä, jos se ei tunnu omalta ja hyvältä, niin mitä iloa siitä on? Jotenkin tuo talo kolahti. Se tuntuu siltä, että se olisi pienen taistelun arvoinen. No, taloasiat on jätetty korkeimman käteen, nyt selvitellään juttuja ja katsotaan kuinka käy.

Nyt täytyisi lähteä työkkäriin, postittaa papereita liittoon ja hoitaa kaikenlaisia asioita. Viedä koira pihalle. Viedä ukolle evästä töihin. Ryystän kahvia.

Eilen maalasin omakuvan. No, ei siitä minun näköinen tullut, asento valokuvassa oli aika vaikea maalattava. Enemmänkin se ehkä kuvaa henkistä minääni, joka on ollut kaikenlaisten tunteiden ja paineiden repimänä viimeisen vuoden verran. Kuitenkin jollain tapaa pidän töistäni. En tiedä onko se sairasta, kun omista töistä tulee rakkaita. Niihin kiintyy. Vaikka ne kuvastaisivat negatiivisia ja ahdistavia tunteita. Onko se jotain riippuvuutta masennuksesta, että sen kokee jotenkin paljon turvallisemmaksi kuin yrityksen lähteä lentoon vaikka sulkia puuttuu? Ennen oli niin helppo haututua suruun ja ajatella, että se kuuluu elämääni, että se on elämäni. Sitten vaan tapahtui jotain, enkä enää halunnut ajatella niin. Halusin voida paremmin, enkä halunnut enää turvata suruun.

On kyllä ollut pitkästä aikaa helkkarin hyvä olla olemassa. Kevät, hengittäminen, kaiken ympärillä olevan elämän huomaaminen. Joskus kirjoitin, miten en enää saa samaa tunnetta metsässä kuin ennen. Että kaipasin sitä luovuutta ja sitä tiettyä herkkyyttä ja fiilistä ja luovuutta ja voimaa, mitä sain luonnosta ja metsästä. Tämä kevät on palauttanut sen satakertaisesti. Vaikka sattuu nähdä kaikki kaunis, tuntuu se niin hyvältä. Olemassaoleminen. Olen kuin lapsi, jolle kaikki ympärillä oleva on uutta. Puut, hiirenkorvat koivuissa, maan tuoksu, ruskea vesi joessa, vielä kun oli likaista lunta - sekin oli hienoa! Ympärillä oleva rumuuskin tuntuu hienolta. Miten sairasta se sitten voikaan olla. Silti, olen iloinen siitä, koska minä tunnen, minä olen olemassa. Hengitän, elän. Selvisin masennuksesta, selvisin niistä päivistä kun en voinut syödä ja oli vaan pakko selviytyä töihin, jaksaa, vaikka verensokeri oli alhainen, mieli täynnä mustaa suttua. Minä selvisin. Tänään hengitän, tänään elän, tänään kiitän siitä kaikesta. Kiitän Jumalaa, siitä että sain nojata ristiin niinä hetkinä kun maa velloi alla enkä saanut jalansijaa. Tiedän, että tästä on vielä pitkä matka eteenpäin, pitkä taival mennyttä selvitettävänä. Mutta silti tiedän, että siitä selvitään. Enhän ole yksin.

Piäsiäene

2011-04-27T09:40:00.000-07:00

Lohi.

Mökki joelta päin kuvattuna.

Laituri + tulviva joki.

Tulipa vietettyä erittäin kiva pääsiäinen pohjoisessa, isän mökillä oleillen. Pääsiäiseen kuului mämmiä (kyllä, vihdoin ja viimein olen tätä herkkua oppinut syömään! Eli onko minusta tullut vanha?) puuhommia, puutarhahommia, pesäpalloa sukulaisten kanssa (ja vain yksi olkapäävamma) pyöräilyä ja melomista. Kaikkea kivaa siis. Tuli nähtyä isovanhempiakin. Siis tosi kiva pääsiäinen oli :)

Näpsin kuvia kännykällä, kun se sattui aina sopivasti taskussa olemaan. Piti varoa meloessa, etten pudota luuria jokeen! Tuli muuten heitettyä talviturkkikin saunasta pitäen, oli kyllä törkeen kylmää vettä joessa.

Pientä jännää talojutskaa meneillään, katsotaan miten tässä käy.

Haastetta pukkasi - itseltäni

2011-04-18T11:39:00.000-07:00

Koska kukaan ei haastanut minua, haastoin itse itseni paljastamaan NELJÄNNEN kansion NELJÄNNEN kuvan koneelta ja tässä se on! Kuva on otettu 2006 joulun tietämillä, olimme silloin Holmesin kanssa viettämässä joulua siskon luona ja kuvassa on siskon käsi + Holmesin minulle lahjaksi ostama sydän.

Haastan Tädin Mäjentöppäreellä, Tinan ja Sallan!

Rakkaudentunnustus

2011-04-17T09:03:00.000-07:00

Käytiin eilen Holmesin kanssa merenrannalla. Meri oli vielä jäässä osin, joutsenet ja telkät ja lokit lentelivät yltä ja tuulessa oli kevään tuntua. Satuttiin löytämään oletettavasti joutsenen sulkia ja osa siipeä, jotka kaikki keräsin huolellisesti talteen - olinhan jo pidempään yrittänyt löytää sulkia muutamiin keramiikkaveistoksiini. Joutsenen sulat olivat kuin lottovoitto, valtavan isoja ja kauniita. Kiitin joutsenta sulista ja höyhenistä ja lupasin, että se saa jatkaa elämäänsä keramiikassani.

Joku oli ollut kaihoisalla tuulella kallioilla ja bongasimme nämä rakkaudentunnustukset.

Late morning

2011-04-13T02:40:00.000-07:00

Hiiiidas aamu, pitkään nukkumista, vähän Houkutuksen lukemista sängyssä, sitten ylös ja otuksille ruokaa, kahvi tippumaan ja sitä rataa. Joskus vaan tarttee näitäkin aamuja, silläkin uhalla, että päivä jää lyhyeksi kun vielä vartin yli kahdentoista kekkuloi aamutakki päällä. Mutta mitä siitä? Toisinaan poden kyllä huonoa omatuntoa siitä, että teen niin vähän töitä ja Holmes painaa pitkää päivää, silti tienataan melkein saman verran... Tiedän, että se on vain valintakysymys (ei sillä että koskaan olisin halunnut opettajaksi...) ja se nyt vaan on niin. Toisaalta, pidän kyllä huolta enemmän kodista, silloin kun en vietä boheemia taiteilijaelämää maalaillen ja kahvia siemaillen, räjähtäneenä kotiverkkareissa, tukka pystyssä... No joo, tämä on tätä tajunnanvirtaa taas.

Eilen en maalannut ja sain repäistyä itsestäni sen verran, että imuroin ja pyyhin lattiat, pesin pari koneellista pyykkiä ja muutenkin koetin vähän laittaa kämppää enemmän sen näköiseksi, että täällä asuukin joku. Loppuviikosta tiedossa on näyttelyssä valvojana olemista (kuten eilenkin 4h... onneksi sain tehdä savitöitä!) ja näyttelyn purku + siivousta. Sitten alkaa kutakuinkin olla minun hommani ohi ja tiedossa on toukokuu taiteillen (sehän rimmaa) ja omaa näyttelyä sumplien, kesäheinä sitten puutarhalla ja sen jälkeen taas lomaa, semmosta!

Nyt repimään vaatteet niskaan ja pihalle koiran kanssa.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille lukijoille!

Ehkäisy käytössä

2011-04-12T02:53:00.000-07:00

Erinäisten kasojen muodostumista kotona ehkäisee tehokkaasti kissa, joka kusee kasoihin. Nimim. "puhtaat keltaiset lakanat."

Art

2011-04-10T21:32:00.000-07:00

Kävin toissapäivänä hakemassa neljä grafiikan vedosta kehystyttämöstä. (kehystämöstä?) Vilkaisin tauluja paikan päällä, ostin alennuksella neljä tuubia akryylimaaleja (5e/kpl) ja yhden ison taulunpohjan, joka maksoi mulle n. 8e. Kotona sitten ryhdyin syynäämään tauluja tarkemmin ja tajusin, että haltiatauluissa oli mennyt paspikset väärin päin! Vihreässä vedoksessa piti olla oliivinvihreä paspis ja mustassa valkoinen, mutta oli mennyt väärinpäin. Inhoan tavattomasti ruveta soittelemaan jos joku on ryssinyt, olen siis todella huono valittamaan mistään asioista. Kuitenkin toisessa taulussa paspikset oli menneet oikein päin ja se näytti kovinkin hyvältä, joten soitin sitten kuitenkin. Äijä sanoi, että voisin tuoda taulut takaisin ja veinkin ne heti lauantaina ja sain takaisin sunnuntaina ja hyvitykseksi sattuneesta sain vieläpä yhden taulunpohjan, samanlaisen kuin olin ostanut aiemmin. Sanoisinko että erittäin reilu peli!

Nyt minulla on 3 isoa tyhjää taulunpohjaa, jotka odottavat maalaajaansa. Olen maalannut innolla ja inspiraatiolla. En tiedä mistä moinen yhtäkkiä pulpahti, mutta valmiiksi on tähän mennessä tullut kolme uutta taulua ja neljä vanhaa. Yksi on työn alla ja tänään varmaan aloittelen jotakin isoista pohjista. Kämppä alkaa täyttyä tauluista, nyt kun vielä saisi keramiikat niin näyttelykin alkaisi olla läjässä.

Aarh, ennen kuutta ylös, silmät painaa mutta tiedän ettei uni tulisi jos menisin takaisin sänkyyn. Ehkä olisi korkea aika tehdä tälle huushollille jotain. Ensin kuitenkin - maalaamaan!

Ilolista + vampyyrihuttua

2011-04-07T00:17:00.000-07:00

Täti mäjentöppäreellä oli listannut ilonaiheet tänään, joten eihän sitä auta muu kuin matkia ja listata itsekin. Listaan tosin lähipäivien ilonaiheet, koska tämä päivä ei ole vielä lähtenyt käyntiinkään.

* ensimmäinen lukuvuosi opena on loppumassa ja selvisin siitä hengissä, enkä edes onnistunut polttamaan työpaikkaani tai mitään muutakaan
* kesätöitä on tiedossa
* inspiroiduin maalaamaan pitkästä aikaa ja luominen kankaalle tuntuu helpolta ja vaivattomalta - ihme!
* aamupuuron jälkeen keitän kahvit ja otan ison palan dallaspitkoa
* uimahallissa on kiva käydä vesijuoksemassa ja samalla pääsee saunaan
* kevät tulloo ihan oikeesti

***

Katsottiin Holmesin kanssa Twilight-elokuvat ennakkoluuloista huolimatta ja nyt Holms luulee, että olen hurahtanut vampyyreihin. Okei, olihan ne aika teinit elokuvat, mutta pidin silti siitä mielikuvitus/fantasia/vampyyriteemasta. Lisäksi maalasin vampyyrin. Ja se innoitti minua. Uskoisin, että kirjat on kuitenkin paremmat kuin leffat. Ehkä luen ne? Nyt tekee mieli kirjoittaa. Ja maalata. Polttelee polttelee.

On aika kivaa, kun joku innostaa oikeasti ja tuntuu, että saa jotain aikaankin.

Ensimmäinen pari uunista ulos

2011-04-05T03:18:00.000-07:00

Tässäpä ekat maalatut tuolit! Kolmas tuoli odottaa kellarissa pohjamaalissa, täytyisi maalata vielä toisen kerran. Sain Holmesin työkaverilta kolme alla olevaa tuolia, ne odottavat kunnostusta myöskin. Hyviä ja vahvoja tuoleja, vaikkakin käytössä kuluneita. Vähän kun tuunaa niin mahtavat tulee!

Ps. älkää välittäkö kuvien taustalla olevasta sotkusta 8)

Löytöjä & paljastuksia

2011-04-02T02:39:00.000-07:00

Apteekin salvapurkkeja kirpparilta 1e.


Kaunis lasilautanen 3e.


Paljastusta!

Latailin koneelle kuvat viimeisimmistä kirppislöydöksistä. Tuo ylimmäinen kuva jäi kyljelleen, mutta haitannooko tuo mittään! Ihania apteekin salvapurkkeja löytyi, maksoivat 1e yhteensä. Nuo käyvät pillerirasioista tms. Minusta olivat kyllä edulliset.

Tuon Eden-aiheisen lasilautasen löysin samaiselta kirpparilta, hinta oli 3e! Lapussa luki Humppila, mutta mitään signeerausta tai muuta vastaavaa en löytänyt, enkä netistä samanlaista lautasta. No, oli Humppilan eli ei, niin minusta se vaan oli kaunis! Nyt kun keksisi miten sen virittäisi ikkunaan tai jonnekin, mistä valo pääsee kuultamaan se lävitse.

Pieni paljastus tatuoinneistani! Uusinta kuvaa joudun käydä värityttämässä toiseen otteeseen. Mahdollisesti pieni flunssanpoikanen tatskaa tehdessä vaikutti värien tarttumiseen, joten kuva on haalistunut normaalia enemmän. Ihan heti ei jaksaisi hakattavaksi mennä, vaikka olisi kyllä kiva saada kuva kuntoon pikimmiten. No, lähitulevaisuudessa mahdollisesti tulee keikka Turkuun siis. Tatska ei yhtään hellittänyt kuumetta, nyt on jo mielessä seuraava kuva, saa nähdä jääkö ajatuksen tasolle vai otanko vielä lisää tatuointeja. Holmes sanoi, että 1 per vuosi on kiintiö, mutta kahtotaan nyt......

Ainiin! Hinguin puutuoleja itselleni, kun pääsin entisöinnin makuun ja niin vaan tarttui Holmesin työkaverin pihalta 3 männyn väristä puutuolia eilen mukaan! Tuolit on juurikin mahtavia, jykeviä, hyvin tehtyjä tuoleja, vaikka lapset ovatkin niissä mahdollisesti renkuttaneet ja roikkuneet enemmän tai vähemmän. Nykyisin tuolit on niin heikkoa tekoa. Noista saan lisää entistöitävää ja pääseepä meillä taas istumaankin. Kunhan tässä ensin saisi edelliset hommat pois alta niin voisi käydä uusien juttujen kimppuun....

Pääsemme ehkä ennen kesää istumaan!

2011-03-31T01:41:00.000-07:00

Tuolit!

On se harmaata, oikeesti.

Jotakin kamalata näkyvissä kuvaajan olkapään takana!

"No ota se kuva, niin voin jatkaa riehumista sit."

"Kyllä mä tälle kuupalle vielä näytän!!"

Tilannepäivitystä. Kaksi tuoleista on maalattu kahteen kertaan harmaalla. Surkeat kännykamerakuvat kellarin valaistuksessa eivät kyllä anna mitään ideaa väristä. Mut siellä ne on anyways! Ja väri näyttää aika kivalta, ehkä jonkin verran vanhanaikaiselta. Vielä on yksi tuoli vailla hiontaa + maalausta ja sitten pöytä. Keväämmällä. Mietin millaisia yksityiskohtia tekisin hopealla tuoleihin. Päällisissä on valkoisia palloja. Pitäisikö tehdä hopeisia palloja? Vai maalata vain joku raita/yksi puu hopeisella. En tiedä vielä. Mietin. Totesin, että olen aika huono maalaamaan. Liian kärsimätön. Ja hiomaan. Ei ole minun juttuni ollenkaan. Ikuisuusprojekteja näistä tulee. Olen sellainen, että pitää saada heti valmista ja jos ei sillä sekunnilla tapahdu niin hermo menee ja homma jää. Ehtihän nuo tuolit olla jemmassa kutakuinkin vuoden verran kellarissa. Hiukan olin hionut ja siihen se sitten jäikin. Pitäisi varmaan kasvattaa kärsivällisyyttä...

Löysin pinkkiä maalia kirjahyllyn jäljiltä. Nyt mietiskelen mihin sitä voisi käyttää. Minulla on myös kaksi yöpöytää, jotka olisivat tuunausta vailla. Näyttävät kovin tylsiltä ja mitäänsanomattomilta tällä hetkellä... Tahtoisin vanhoja tuoleja, joita voisi kunnostaa ja maalata. Ja niittipyssyn. Sillä tekisi vaikka mitä kivaa.

Ulkona paistaa aurinko, kävin Vänen kanssa lenkillä. Nyt yritän löytää inspistä töihin menemiseen. Jotenkin lame fiilis, vaikka varsinaisesti mitään syytä ei olekaan. Olen tehnyt muutamia oivalluksia elämästä ja tästä ahdistuksestakin, pitäisi päästä höpisemään niistä. Seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan aika kiireisiä työn puolesta, loppukiri.

Arkipulinaa

2011-03-23T05:36:00.000-07:00

Kävin tänään kirjastolla varmistamassa näyttelyni ja silmäilemässä tiloja. Pientä hikeä meinaa pukata otsalle, vaan eiköhän sitä jonkinlainen näyttely saada rykäistyä läjään. Onneksi kirjaston henkilökunta on niin mahdottoman mukavaa ja ystävällistä <3 Kaikki hoituu!

Onnistuin eilen taas telomaan itseni. Suihkussa sääriä ajellessani (sellaisella partaterällä) vetäisin toisen käden nimettömän kynnestä palan pois ja verta tuli ihan kivasti. (siis kynnen keskeltä lähti pala ja sieltä alta tuli verta, au) Tuntuu että viimeaikoina on tätä tapaturma-alttiutta ollut ilmassa vähän enemmänkin... Huolestuttavaa. Onneksi Holmes on niin ihana, eilen tosin sanoin sille, että jos sua rupee pyörryttämään, niin menet sit heti istumaan, jos 191 cm kaatuu meidän minivessassa suorilta jaloin niin siitä ei hyvää seuraa. Sen tekee pahaa jos mua sattuu, vaikka urhoollisesti se aina hoitaa mun haavoja ja auttaa paikkaamaan jos tarvitaan. Meistä kahdesta minä oon aina ollut se, jolla on enemmän saattoa hoitaa eläinten haavoja tai lääkitä niitä tms. Karvoista vielä sen verran, että vitsailin jo tuossa, että otan osaa niille, jotka ensi kesänä minut shortseissa näkevät, sillä nyt loppui partaterien kanssa pelleily!

Tein lisää härpäkkeitä. Turkasen vaikea on niistä saada mitään järkeviä kuvia otettua kun valo on hanurista ja kuvaajan taidotkin olemattomia. (ja laiskakin se on) Yksi sujahti jo pussiin ja odottaa sitä, että löydän jostain kirjekuoren ja lähtee postissa...jonnekin! Ei paljasteta liikaa. Muillakin härpäkkeillä on jo omistajat, ne vaan ei tiedä vielä, että saavat sellaiset! Hahaa! Ostin eilen kirjakaupasta mustaa kuminauhaa ja hakaneuloja. Nyt tartteis vielä lisää heijastinnauhaa ja muuta kivaa matskua. Kirppikselle siis pian!

Odotan tässä siivousinspiraatiota. Huomenna tulee kylään allerginen ystävä ja pitäisi saada kämppä vähemmän pölyiseksi & kissankarvattomaksi&hilseettömäksi. Meinasin heivata matot pihalle ja tarttua imurin varteen. Koirankin pesin eilen, tosin 1,5 h lenkkeily kurakelissä vaati pesua jo itsessään, eli en nyt ihan tän ystävän takia laittanut elukoitakin pesuun.

Piipahdin töissä purkamassa&latomassa uunin aamupäivästä ja tuli siinä siivoiltua ja hääräiltyä muutenkin. Ja nyt sanoista tekoihin ja kodin kimppuun! Ihanaista...öö... keskiviikkoa kaikille!

Lauantai-illan härpäkehuumaa

2011-03-20T03:08:00.000-07:00

Tällä olis tulevaisuutta jonkun rastapään, goottijapskihörhön tukassa!

Miksei vaikka rinnassa kravaatin tai kaulakorun sijaan?

Äiti sulkee silmät tämän kuvan kohdalla - olkkarimme tuunauksen jälkeen....

Laukkuni mun härpäkkeineen!

Kaikkien härpäkkeiden kuningattarelta ja äidiltä Sallalta, sain inspiksen kokeilla itse jotakin samantyylistä tuunauskierrätysoperaatiota, nimittäin laukkukoruja! Tähän minut innoitti myös uusi musta käsilaukku, joka selkeästi kaipasi jotakin piristystä. Olen etsinyt uutta käsilaukkua varmaan jo vuoden päivät, en tosin kovin aktiivisesti, mutta aina silloin tällöin olen pistäytynyt laukkuliikkeeseen toiveena löytää isompi ja oman tyylinen käsilaukku. Eilen se sitten tapahtui! (älkääkä sanoko, että nuo laukun etupuolella olevat timanttiset rossit ovat kuin... Holmes jo tuumasi kaupassa, että laukku näyttää siltä, kuin nahkahousun persauksissa olisi kunnon takataskut neppareilla :D Tämähän ei luonnollisesti estänyt minua laukkua ostamasta. Eikä se ollut edes halpa!)

Jos mullois tukkaa, niin tää olis lisäke!

Muuten niin tylsästä lauantai-illasta kuoriutui siis kuitenkin tuunausilta kun kaivoin pitsit, nauhat ja valoverhot esiin ja aloin saksia. Meikäläiselle sopii tuunaus, jossa saadaan nopeasti aikaan jotakin, joka ei vaadi kamalasti kärsivällisyyttä (sitähän minulta ei löydy juuri muulla kuin keramiikan saralla ja sekin on kovan työn tulosta) - tein siis nämä kieli poskella nips naps leikellen ja keskeltä solmien, hakaneulakiinnityksellä. Siitä en tiedä kuinka kauan kestävät käytössä, mutta sittenpä näkee. Näitä oli muuten uskomattoman hauska näperrellä!

Sorry kuvien surkea laatu, sisällä keinovalossa kun ulkona on pimeää - ei oikein onnannut.

Tsekatkaapa SalSaDesignista Sallan hartaasti ja rakkaudella (ja kärsivällisyydellä!) tehdyt kierrätyskorut! Löytyy vetoketjukukkasista jos jonnii moista rintarossia ja tukkakukkaa! Lämmöllä suosittelen <3

Luomisen vimmaa

2011-03-18T08:37:00.000-07:00

Olen luomistyhjiössä! Kaikki luovuus pusertui tänään minusta pihalle, kun tein 3 h erästä savityötä. Sain kyllä valmiiksi, mutta lopun koristelusta ei tullut niin hyvä kuin olisin halunnut. Olin liian väsynyt, olisi pitänyt jättää työ pussiin odottamaan uutta inspiraatiota, mutta oli tietysti kiire saada se valmiiksi. No, toivotaan että siitä tuli kelvollinen. Menihän siihen about 8 kg saveakin. On ilo, kun näyttelytöiden tekeminen on alkanut luonnistua. Minulla on nyt vanhojen töiden lisäksi 5 työtä kuivumassa + muutama pienempi raakapoltettuna. Kun vielä lasituksetkin onnistuisivat... Poltoista puhumattakaan. Niin monta mutkaa matkassa.

Holmes lähti kaverinsa kanssa leffaan nollaamaan aivoja työviikon päätteeksi. Koko ilta "omaa aikaa" ja huomaan, että sitä tuntuu olevan nykyisin aivan liikaa. Kaipaan ihmisiä, juttelua. Onneksi ensi viikolla toivottavasti yksi tosi kiva ystävä on tulossa kylään useammaksi PÄIVÄÄ. Tajusin juuri, etten edes muista milloin viimeksi meillä olisi ollut minun ystäväni yökylässä. Jotenkin vetää surulliseksi. Eikö mulla ole enää ystäviä? Tiedän että monet asuu kaukana ja olen tosi huono lähtemään itsekään kyläilemään - myönnän. Mutta eikö täällä voisi olla ketään ystävää, lähempänä?

No, aina löytyy kahvakuula ja kotityöt, molempien kanssa löytyy tekemistä aina.

Good things

2011-03-17T03:11:00.000-07:00

Tänään hyvää on:

* taivaalla möllöttävä aurinko, joka häikäisee hangilta
* nukkua tuhisevat kissat, joiden pehmoiseen masuun on ihana upottaa kasvot ja kuulla miten pieni rukki kissan sisällä käynnistyy
* inspiraatio seuraavasta keramiikkatekeleestä
* kahvi ja pulla, nyt kun annoin itselleni taas luvan niistä nauttia
* seuraavaa treeniä odottava 8 kg kahvakuula, joka ei tunnu painavalta yhtään

Keskeneräistä

2011-03-16T14:29:00.000-07:00

Ajauduin pohdiskelemaan elämää lukiessani erästä todella räiskyvää ja elämänmyönteistä blogia. Huomasin toivovani, että voisin itse olla samanlainen - iloinen, ulospäinsuuntautunut, rohkeasti asioita ja ideoita toteuttava, innostunut, nauravainen ihminen. Nyt tunnen itseni puolinaiseksi, epäileväiseksi, vanhaksi (Holmes yritti lohduttaa etten ole vanha, vaan kypsä johon minä sanoin, että en halua olla pilkullinen banaani) tyhjiin puristetuksi rätiksi. Ehkä se johtuu siitä, etten kelpaa itselleni, enkä näe itseäni kuten muut minut näkevät. Tunnenko edes itseäni? Pelottava ajatus on sekin.

Haluaisin nähdä tulevaisuuden innostavana, mahdollisuuksia pursuavana ja kaikki-ovet-avoinna-fiiliksellä, mutta en kykene siihen. Nyt vaan leijailen päivästä toiseen, kelluen elämän pinnalla enemmän ja vähemmän virran vietävissä ja tartun välillä johonkin, mistä kiinni saan.

Tiedän ja uskon, että tuolta yläkerrasta seuraillaan ja ohjaillaan kyllä, (enkä tarkota nyt yläkerran rouvaa) availlaan sopivia ovia ja suljetaan sopimattomia. Ehkä tuo uusi työni on yksi sopiva ovi, siitä mahtuminen vaan ei ole ollut kovin kivuton prosessi. Kai se on kasvamista, ihmiseksi, kivun kautta. En tiedä.

Tajusin, ettei minulla enää ole ystävää, jonka kanssa voisi räkättää tyhjänpäiväisiä asioita ja nauraa niin, että vatsanpohjaan sattuu. En edes muista, milloin viimeksi olisin nauranut niin. Minusta on tullut vakava. Enää ei ole illanviettoja ystävien kanssa, eikä tyttöjeniltoja. Tässä iässä mennään baariin tai yökerhoon (vai mitä ne nyt onkaan) mutta kun minua ei vaan huvita. Siispä jään ulkopuoliseksi. Minulla ei ole enää ystävää, jonka kanssa voitaisiin mennä päiväunille ja tirskua kuin pahaiset tenavat, jonka kanssa istua huussinreijällä, jonka alushousuja voisi lainata yökylään mennessä tai olla vaan ja tietää olevansa hyväksytty sellaisenaan. Minulla ei ole enää sellaista ystävää, jonka käynnin vuoksi ei tarvitsisi siivota tai miettiä, haiseeko sisällä tunkkaiselle. Se on todella surullista.

Minulla on haave tulevasta kodistamme, että sen ovet voisivat olla avoinna aina ihmisten, vieraiden tulla ja mennä. Että talossa olisi rakastava ilmapiiri, jonne yövieraat ovat aina tervetulleita. Ja että siellä myös kävisi joku.

Miksi ihminen on niin ankara itselleen? Mikä on vienyt terveen rakkauden itseä kohtaan, oman itsensä hyväksymisen, jopa kauniina ja hyvänä pitämisen? En osaa vastata näihin kysymyksiin, heittelen niitä vain ilmoille kuin jonglööri pallojaan.

Tapahtuuko elämässä asioita ilman kipua, vai kaikkeenko aina liittyy jonkinlainen kipu ja luopuminen? Kasvukivut. Aikuiseksi pitää kasvaa kivuliaasti, lapset saatetaan maailmaan kivun kautta ja heistä on myös luovuttava aikanaan. Vanheneminen on kivuliasta, ei enää kykene, ei jaksa, ei muista. Sitten luovumme vielä elämästä. Ehkä sen jälkeen alkaa se kivuton osuus - toivottavasti.

Liukastellen hautuumaan läpi - kotimatka töistä kuvin

2011-03-14T12:59:00.000-07:00

Aurinko laski.

Pari hattaraa hautuumaan yllä.

Räkättivät minulle vaan puista.

Eikä yhtään sulkaa pudottaneet mokomat.

Puuhkahäntä pihakierroksella ja muita tarinoita

2011-03-12T13:08:00.000-08:00

Käytiin Nekun kanssa tuossa yksi aurinkoinen kevätpäivä vähän valjastelemassa pihalla. Kovin innoissan neiti paineli menemään ja huvitti, kun se yritti kiivetä lumipenkalle ja alkoikin upota. Oli kuin jänis tassut harallaan, että pysyisi hangen päällä. Neko tykkää valjastella paljon, olisi kai jatkuvasti pihalla, jos jollakulla olisi aikaa viedä. Onneksi pian saa tarhan auki ja kaikki kissat pääsee ihmettelemään ulkoelämää.

Käytiin tänään Holmesin kanssa lähikaupungissa ostoksilla. Törmättiin heti ekana hetki sitten avattuun kantakahvilaamme (joka siis oli suljettu välillä, muutti toiseen paikkaan myös) ja otettiin "perinteiset" kuinkas muutenkaan. Holmesilla tämä tarkoittaa törkeän isoa mokkapalaa + kokista, mulla haudutettua teetä motillinen ja itse otin tällä kertaa vadelmarahkakääretorttua - nam. Tämä kaikki maksoi reilun 8e. Eli hinnat ovat pysyneet yhtä edullisina ja tarjottavat olivat samaa hyvää vanhaa laatua kuin ennenkin. Tuli hyvä mieli.

Käytiin kirppareilla, josta ei tällä kertaa tarttunut mukaan mitään. Itse sijoitin Biothermin _kalliiseen_ mutta hyvään meikkivoiteeseen (edellisen ostinkin vuonna 2007...) ja Freemanin kasvojen kuorintaan. Freeman ei muuten testaa eläinkokeilla ja on Animalian listoilla. Aika hyvin tuollaiselta "markettituotteelta". Mitään ihmeempää ei sitten shoppailtukaan, ruokaostokset haettiin liian isosta Prismasta ja kotona kokattiin tortilloja med omatekoinen guacamole - nam.

Treenasin eilen 5kg ja 8 kg kahvakuulilla vuorotellen 45 minuuttia lämmittelyt mukaan lukien. Nyt reidet on kipeinä, muuten ei pahemmin. Hiukan käsivarsissa tuntuu. Tehokasta on!

ps. olen kahvilakossa. No okei, saan juoda silloin tällöin kupillisen, mutta niin ettei kofeiinikoukku pääse yllättämään. Kyllästyin kahvinpuutospäänsärkyyn.

Ass- I feel you :D

2011-03-09T13:00:00.000-08:00

Tänään ostin toisen kahvakuulan joka on nyt 8 kg painoinen. Eilen reenasin ahterini kipeäksi vanhalla viiden kilon kuulalla. Kyllä vaan on tehokasta ja tekemisen meininki on kova, kun giryaa heiluttelee. Tykkään! Nyt kun tatska on parantunut melkein kokonaan ja flunssakin hävinnyt, uskaltaa taas reenailla. Tänään kävin koiran kanssa sauvakävelylenkin, huomenna voisi taas antaa kuulalle kyytiä jos ahteri antaa myöden ;)

Aloittelin jo kukkien mullanvaihtoja. Kummasti kasvaa tuo kukkien määrä, kun ryhtyy tuohon hommaan. Pistokkaita tulee tökittyä jokapaikkaan ja kasveja jaettua. Että voi olla jotain kotia etsiviäkin, jahka saan projektin suoritettua loppuun. Kissat on yrittäneet kovasti auttaa minua tässä mullanvaihdossa, en kyllä tykkää kovin paljon niiden avusta... Nuhru onnistui tänään tiputtamaan lasin lattialle (hyppäsi pois mun hartioilta pöydälle ja lähti vähän vauhdikkaasti siitä) ja sirpaleitahan siitä tuli.

Törkeä kahvinpuutospäänsärky. Pitäisi lopettaa moisen myrkyn litkiminen.

Nyt suihkun kautta sänkyyn. Öitä.

ps. löysin pari törkeän hyvää kirppislöytöä, ihanan pinkin Onlyn-villapaidan (sellainen hauskan löysä lurttana) 4e sekä MicMacin täysin käyttämättömän näköisen oranssin hupparin, jossa peikonlehtikuvioita 4e. Jee!

-.-

2011-03-06T13:11:00.000-08:00

Flunssa tuli ja meni ja tänään tuntui, että osa II seuraa perästä. Aamusta oli olo, että silmiin sattuu, kuin kuumeessa ja kurkussa tuntui karheutta taas. Söin aamupalan ja olin hetken koneella, sitten painuin takaisin pehkuihin ja sen jälkeen nukuinkin melkein koko päivän... Illalla joskus kuuden tietämillä sitten havahduin ja tehtiin ruokaa Holmesin kanssa ja sain ensimmäisen kuppini kahvia, se auttoi. Saa nähdä kuntoudunko työkykyiseksi huomiseksi vai nostaako kuumetta. Tylsää.

Ollaan lähinnä pelailtu tietokoneella Holmesin kanssa, käkitty sisällä ja tehty ei-mitään. Joskus tarttee viettää päivä fantasiamaailmassa örkkejä tappaen. No, onhan siellä kaikki muut pelaajat tietysti, joiden kanssa tulee heitettyä läppää ja juteltua. Hauskaa kun ihmisiä on eripuolilta maailmaa kerääntyneenä saman pelin äärelle.

Mennään ehkä katsomaan taas yhtä taloa, joka on pellon laidalla ja siinä on ihana piha. Muuten en sitten osaakaan sanoa. Katsotaan.

Tatuointi on jo melkein parantunut, nyt sitä enää kutittelee vähän ja rasvata täytyy edelleen. Holmesin porukatkin tykkäsivät kuvasta kun sitä niille vilautin, jej. Eilen sanoin Holmesille, että mihin sitä seuraavan ottaisi. Heh. Kai niihin jää koukkuun.

Semmosia. Seurailen tilannetta olon osalta ja toivon parasta huomiselle. Nite nite!

Siivouspäivä (ja aika paljon kaikkea muuta kuin sitä)

2011-03-02T03:23:00.000-08:00

Kiinanruusun tynkä.

Kärsimyskukka kurkottaa korkeuksiin vaikka latva on jo nipsaistu poikki.

Paperitähti Tanskasta, ruukut omaa tekoa, valkoinen härpäke on morsiuskimppuni.

Taulu, enkelit ja risti made by me, peili kirpparilta, ilmoitustaulun tehnyt Markka eli äippäni.

Neko ottaa lepiä taljalla.

Liinavaatekaapin keraamiset vetimet.

Siivous on aina meikäläisellä melkoinen hajoita ja hallitse- projekti. Se vaatii ensin täydellisen kaaoksen, jossa tiskit on likoamassa, pyykkikone pyörimässä, nypitään viherkasveja, vessanpöntössä on jo harja mutta harjaaja puuttuu, koska hän on parasta aikaa siivoamassa akvaariota. Kaikki pitää ensin levittää ympäriinsä ja jokainen projekti pistää aluilleen ja pikkuhiljaa ne suoritetaan loppuunsa ja tsadaa - siistiä!

Yleensä aloitettuani vaikkapa tiskaamaan, päätänkin antaa tiskin jäädä vähän likoamaan ja harhaudun tekemään jotain muuta. Illalla sitten mietin miksi altaassa on niin paljon astioita...

Napsin kännykällä tuokiokuvia tuvasta. Laatu ei ole parasta mahdollista, mutta eipä tämä elämäkään ole mitään siloista raipatiraipatirallaa. Tämä on oiva tekosyyni epätarkoille kuville. Kestäkää niitä.

Nyt menen jatkamaan siivousta. Kaunista keskiviikkoa kaikille!

Kevättä odotellessa

2011-02-27T08:30:00.000-08:00

Tämmöisiä turrikoita kävin yksi päivä katsomassa.

Nuhrun tuijotus.

Venyyyyyyyy.

No mitäs tölläät?

Kissoilla tuppaa olemaan tylsää. Päivät kuluu torkkuessa, lintutv:tä kytätessä ikkunassa tai kynsiä terotellessa. Nuhru pääsi maistamaan osittain vapautta kellarin kautta, kun pirahti kylmälle puolelle vuokraisännän ollessa asentamassa meille hyllyä ja tämän jälkeen se on sopivin väliajoin käynyt raapimassa ulko-ovea ja naukunut siihen malliin, että lisää tätä.

Kuhan tässä kevät saapuu ja tarkenee, niin voi kissat jälleen päästää tarhaan ihmettelemään elämää. Olen miettinyt pitäisikö muillekin kuin Nekolle ostaa valjaat. Toisaalta meidän valjastelu on satunnaista ja sen jälkeen Neko aina kovasti hinkuu ulos. En halua opettaa kissoja siihenkään, että ne pääsisivät säännöllisesti valjaisiin (tarha saa riittää) koska aikani ei riitä kiikuttaa kolmea eri kissaa pihalle määrittelemättömäksi ajaksi.

Misaki tuli taas odotetusti kiimaan. Ehdin jo panikoida että mikä kissaa vaivaa kun ei ruoka maistunut. Sitten alkoi purina ja tajusin missä mennään. No, ei kun e-pillerit taas huuleen ja menoksi. Misa parka. Oli aika mörkkistä muutaman päivää, mutta kyllä se siitä sitten taas. Tylsää kun leikattu kissa tulee kiimaan joka kevät...

Raapimarullan käytön kissat on kivasti hoksanneet. Varsinkin Misaki ja Nuhru käyvät siinä revittelemässä. Rullan päällä on myös mukava kököttää ja päivystää maailman menoa. Hauskaa, että sille on löytynyt käyttöä tässä taloudessa.

Kevättä odotellessa!

Kuvaa pukkaa

2011-02-24T10:21:00.000-08:00

Otin toisen tatuointini eilen. Kävin Bald Fellowsilla Petri Hämäläisen hakattavana Turussa ja voin kyllä erittäin lämpimästi suositella kaikille. Kuvasta tuli juurikin sellainen kuin halusinkin ja olen erittäin tyytyväinen jälkeen :) Lähetin ensin oman ideani Petelle, joka piirsi siitä version, sovittiin muutoksista ja paikan päällä näin sitten lopullisen kuvan, joka oli fabulous! Sitten vajaan kolmen tunnin tatuointisessio ja nyt parannellaan.

Eli liikuntasuoritukset, uimahalli ja vesijuoksu kuten myös sauna on pannassa ainakin seuraavan kuukauden ajan. No... ehkä sen kestää. Odotan "innolla" vaihetta, jolloin tatuointi alkaa kutiamaan tuhottomasti. Siihen tuskaan ei nimittäin auta mikään. Nyt hoivailen kuvaa suihkuttelemalla, rasvaamalla ja antamalla ilmakylpyjä.

En laita tatuoinnistani kuvaa tänne, koska en halua että miljoonalla muulla on hetken päästä samanlainen, mutta tuttavat sen tulevat jokatapauksessa näkemään ennemmin tai myöhemmin. Uusi tatuointi yhdistettiin entiseen murattiini ja on siis lyhty, joka roikkuu muratista ja loistaa valoa, lyhdyn ympärillä on psalmin paikka kirjoitettuna.

Muuta ihmeempää ei tähän talvilomaan ole juurikaan mahtunut. Kurkku on hieman kipeä ja yritän litkiä kuumaa mehua minkä ehdin ja vetää vitamiineja. Töissä olen käynyt latomassa uuneja ja sen sellaista.

Mukavaa torstai-iltaa kaikille!

Venytys ja veeenyytys

2011-02-21T12:21:00.000-08:00

Näin meillä venytellään!

Pari viikkoa jäi liikkumisessa "väliin" niin pakkasten kuin laiskuudenkin takia. Viikottainen vesijuoksukin jäi viime viikolta kun hivautin puukolla kunnon palkeenkielen vasempaan etusormeen (loppui leipä kesken). Noh, tällä viikolla on kiritty taas, pistin yksi ilta kahvakuulan heilumaan ja muuta perustreeniä tuli kotosalla tehtyä myös. Takareidet tuli kipeiksi, ei juuri muuta. Venyttelin kyllä hyvin. Eilen luisti kola niin hyvin pihalla, että tein naapurinkin lumityöt! Siinä tuli hyötyliikuntaa kivasti.

Pakkaset on toisaalta kirvoittanut meikäläisessä pienen kävelijän esiin. Kun en kehtaa laittaa autoa pitkäksi aikaa lämmitykseen (toisin sanoen olen niin laiska) niin kävelen paikasta a paikkaan b. Tänään kävelin kampaajalle ja kauppaan ja töihin. Töihin nyt kävelen muutenkin aina, koska matka on todella lyhyt.

Olen kirjannut liikkumiset heiaheiaan ja tajunnut, että en olekaan ihan niin sohvaperuna mitä luulin! Hyötyliikuntaa (kuten lumen luontia, työmatkat, savien lastaus sisälle töissä, koiran ulkoilutus, kaupassa käynti, siivouskin) tulee huomaamatta aika paljon. Lisäksi lajeina sauvakävely & tavallinen köpöttely, vesijuoksu ja kahvakuulailu. Ihan kivasti noita liikuntasuorituksia kertyy viikoittain kuitenkin. Hurraa!

Liikuntaan jää koukkuun. Endorfiiniryöppyihin ja siihen tunteeseen, että veri kiertää kropassa. Rakastan venyttelyä myös juuri tuon viimeksi mainitun tunteen vuoksi. Ei palele niin tuhottomasti ja on vaan niin hyvä olo. Virkistää kehoa ja mieltä.

Ja venyttelyynhän saa tarvittaessa apulaisiakin, kuten kuvasta näkyy.

Diy- projektina kissan raapima-alusta

2011-02-19T10:39:00.000-08:00

Inspiroiduin tämän linkkivinkin perusteella ja ehdotin Holmesille, että askarreltaisiin kissoille tuollainen diy (do it yourself) cardboard kitty pad eli raapima-alusta. Meidän kissat on suosineet aina puuta raapimisessa, pahvisesta vaihtoehdosta en ollut ennen kuullutkaan. Idea kuitenkin oli niin mainio, että ei kun tuumasta toimeen!

Voittajaksi selviytyi: Misaki! [siis kissoista ainoa, joka tiesi mitä kummallisella rullalla olisi tehtävä...]

Hain töistä pahvilaatikoita (siellä kun sattui niitä ihan turhana lojumaan) [tämä hakeminen kesti kaikenkaikkiaan useamman tuntia, sillä innostuin yhtäkkiä siivoamaan töissä oikein perusteellisesti, mikähän meikäläiseen iski...?] ja Holmes leikkeli niistä n. 14 cm leveitä soiroja. Pahvin "aallot" pitää olla poikittain, että pahvi kiertyisi automaattisestikin rullalle, kuitusuunnan (kaiketi) mukaisesti. Sitten vaan rullaamaan ja maalarinteipillä soiro toisensa perään kiinni. Minulla sattui olemaan aika erilaisia pahveja, osa oli paksumpia, osa ohuempia, olisi ehkä helpottanut työtä ja tullut parempi ja siistimpi lopputulos, mikäli pahvit olisivat olleet yhtä vahvoja kaikki. Tiukkuuden kanssa oli myös ongelmia, ainakin meikäläisen pienet kätöset eivät saaneet kerroksia aivan niin tiukalle, kuin olisi ehkä tarkoitus. Tiukemmat kerrokset ja täysin samankokoiset pahvit, niin lopputuloksesta olisi tullut vielä siistimpi.

*kraaps kraaps*

Viimeisteltiin koko hjärpäke laittamalla mustaa pahvia pari kerrosta uloimmaksi ja siihen päälle vanhasta tapetista jäänyttä soiroa. Kiinnitettiin kontaktimuovilla, niin tuli suht siisti. Koko komeus kruunattiin vielä hienolla nauhalla, joka ei kaiketi ole kovin pitkäikäinen...

Mikäs tämä tämmönen on?

*nuusk nuusk*

Kuuluuko sen päällä seisoa?

Ihan hauska projekti, mitä nyt isotöinen, toista ei varmaan tule tehtyä ellei tuo nyt osoita jotain tavattoman hurjaa suosiota kissojen parissa. Mietin, että samalla tekniikalla voisi tehdä tuollaisia pieniä korokkeita esim. kukkaruukuille (itse aina virittelen korotuksia ikkunalaudalle, että kukat pääsisivät paremmin valoon) yms. Olisihan tuosta tullut komea kerroskakkukin, jos olisi tehnyt kaksi pienempää kerrosta. Sitä en tiedä mitä kakulla olisi tehnyt, mutta hauska idea kummiskin!

Tsekatkaa linkin takaa muut diy- projektit, todella mielenkiintoisia vinkkejä!

Hävityksenkauhistus

2011-02-17T00:16:00.000-08:00

Olen nähnyt viimeaikoina tuhottomasti unia, jotka muistan vielä aamulla. En tiedä mistä moinen, ehkä siitä että nukun nykyisin paljon enemmän, jopa 9-10 tuntia yössä? No anyways, viime yönä oli taas zombi-invaasio. Kirveet heilui ja yritettiin löytää turvallista kolkkaa. Pieni purema sormessa ja kohta olit vainaa ja sen jälkeen heräsit taas ja vainosit sukulaisiasi. Minua ei kyllä purtu (vielä unen siinä vaiheessa) Oli muuten hyvin elokuvamainen uni. Eikä ole edes ensimmäinen kerta kun näin unta zombeista. Ihan ihmeellisiä unia tulee kateltua, outoa.

Nyt kuppi kahvia tekisi terää, vähän käynnistysvaikeuksia taas tänä aamuna, oikeaa jalkaa särkee ja vasen silmä on taas punainen. Tunnen itseni tuhatvuotiaaksi, mutta se ei ole mitään uutta.

Tänään mittarissa on vain -15 pakkasta. Sisälläkin on koleaa, hiihdän aamutakki päällä. Eilen joskus yhdentoista maissa yöllä sain inspiraation ryhtyä siivoilemaan. Kämppä on aikalailla mitä äiti sanoisi hävityksenkauhistukseksi, kissankarvaa on kaikki paikat täynnä, pölystä ynnä muusta puhumattakaan. Sain jopa työpöytäni siivottua ja sen alta paljastui - pöytä! Voitteko kuvitella? Nyt ihmettelen tätä tyhjää tilaa tietokoneen ympärillä.

Keittiössä innostuin myös hääräilemään, koetin järjestellä taas kerran tasoja toimivammiksi. No, lisää neliöitä keittiöön ei saa, mutta on siellä vähän siistimpää taas. Siivouksessa olen löytänyt seuraavanlaiset mahtiaineet: etikka + suola ja sooda! Toimii! Haju on hetken pistävä, mutta haihtuu kyllä nopeasti. Kiiltävää ja puhdasta tulee.

Nyt elukoiden ruokintaan ja kahvin keittoon. Torstai on toivoa täynnä - mukavaa viikonlopun odotusta kaikille!

Joki puhuu

2011-02-15T12:21:00.000-08:00

Joki puhuu
jäiden ryskeessä
virtailevat vedet
tumman pinnan alla

Miksi sinä minua
yhä uudelleen
vainoat?
Emmehän ole
edes ystäviä.

Et jätä rauhaan
uniinikin työnnät
vetiset lonkerosi
yrität kurkottaa
kiertää läpinäkyvän
pikkusormesi ympärille

Mitä minusta haluat
Kokemäenjoki?

Jäniksen paistovinkit otetaan ilolla vastaan

2011-02-14T10:06:00.000-08:00

Alvin pusseilee.

Sahapukki.

Kuusiaita.

Marjapensaat.

Uusi muumimuki + sydänleivos.

Itä-Suomessa oli jonnii verran lunta. Kuvat sen kertovat. Oli mitä mukavin reissu siskon ja omien synttäreiden merkeissä, sain kaikkia ihania lahjojakin (ajattelin et kuiteskin 13-v täyttävä pikkusiskoni olisi pääsankarina, mutta minuakin muistettiin hämmentävän paljon) mm. hienon korurasian, Niiskuneiti-aiheisen muumimukin (näitä pitää ruveta keräämään) Heljä Liukko-Sundströmin suunnitteleman mukin jossa oli tulppaaneja, kimpun edellä mainittuja, kynttilän, hienon violetin (mikä se violetti olikaan Satakuntalaisittain, opin sen uuden sanan tänään, mutta unohdin jo mikä se oli?) tunikan + bad hair day- myssyn jne. Äiskältä sain Tilda-kissan, joka on tehty punavalkoruudullisesta paitapuserosta ja pyytämäni kaulurin jonka tekemiseen äipältä kului noin (jos poron kusema voisi mitata aikaa, niin luulisin että sen verran) hyvin vähäinen aika.

Junassa tapasin outoja ja kiinnostavia ihmisiä. Mm. 80v papin joka oli ollut juuri 3 kk Afrikassa lähetystyössä. Sekä puheliaan Porilaisen miehen. Hämmentävää. Kotiin oli hyvä tulla. Holms oli vähän kipeänä, nyt alkaa olla jo parempaan päin. Käytti tänään kissat eläinlääkärissä rokotuksilla. Nyt on nekin reilassa - hyvä niin.

Tänään sain ruusuja, kokonaisen jäniksen, lapsilta ystävänpäiväsydämet ja ukolta sydänleivoksen + kahvia kotiin tullessa. Ruusut sain myös Holmesilta. Outo ja kiva päivä. Hyvää fiilistä toi työpäivän onnistuminen ja muiden rästissä olleiden hommien hoitaminen.

ps. täälläpäin papusoppa on hernekeittoa. Minulle ihan uusi juttu tuokin, vai sanotaanko muuallakin päin niin?

Vihreää, karvaista ja kipuilua

2011-02-07T10:58:00.000-08:00

Kiinanruusuni.

Kärsimyskukan pistokkaita juurtumassa. Näitä saanee tänäkin vuonna.

Basilikaa& oreganoa puutarhakoulun myymälästä eurolla kappale.

Meillä on aika usein tällaista karvaista limppua tarjolla keittiön leipäkorissa.

Kyösti Yökyöpeli.

Karvaista limppua osa II.

Kytiksellä.

Kaivelinpas arkistojen kätköistä viime kesäisiä/keväisiä kuvia rehuista. Kiinanruusu on kärsinyt taas tänäkin talvena ja pudotellut lehtiä, nuokkunut ja välillä virkistynyt hieman. Ehkä olen kiduttanut sitä nyt niin onnistuneesti, että se kukkii ensikin vuonna? Kituminen tietysti voi johtua siitä, että sekoitin sen elämää leikkaamalla sitä rajusti syksyllä, mitä tietenkään ei olisi saanut tehdä. Mutta kun se oli niin iso! Tarvitsisin ISON ikkunan josta tulee PALJON valoa ja JÄTTIMÄISEN ikkunalaudan. Kiitos. Ja palvelijan, joka sumuttaisi kasvejani sopivin väliajoin.

Napsin kärsimyskukkaa todennäköisesti taas keväällä pienemmäksi. Onkin vahvistunut rajusti ja talvesta & kissojen hyökkäyksistä selvinnyt yllättävän hyvin! Että pistokkaita saa tänäkin vuonna.

Kyllästyin jätti-isoon kohtalonköynnökseen, otin siitä vain pistokkaita ja lahjoitin ison kasvin uuteen kotiin. Nyt kasvattelen pikkukohtalonköynnöstä ja toivon, että pian jostain putkahtaa iso talo ja ihminen, joka sen meille haluaa ostaa. Melko todennäköistä, eikö totta?

Vaihdettiin Kyöstin terraarioon mörttiröpöä (haapahaketta) kuivikkeeksi kun tuntui talvikon sillmät kärsivän puruista. Ruokaakin on nyt tarjottu parempaa merkkiä. Kyösti on aikas veijari, touhottaa menemään häkissään ja jemmaa safkaa poskipusseihin. Välillä se saa ottaa hiekkakylpyjä, mutta nyt vain satunnaisesti, kun mokoma rupesi pissimään kylpyastiaan.

Kylvin tänään kissoille ja kyöstille hieman kauraa & auringonkukkaa. Saavat sitten tuoretta natusteltavaa. Kevät alkaa pikkuhiljaa tunkea tajuntaan, kun tekee mieli elvyttää viherkasveja, ostaa uusia ja jaella pistokkaita. Kohta meidän olkkari on taas entistä enemmän viidakoitumaan päin (joskaan en tiedä onko se enää kovin paljon mahdollista)

Niska on edelleen kipeä kuin mikäkin, huomenna kiropraktikolle. Katsotaan mitä hän osaisi mulle tehdä. Siihen asti vaan lihasrelaksanttia ja särkkäriä. Jee jee.

Niska jäkissä

2011-02-06T01:05:00.000-08:00

Ärr murr, vaivojen valitus jatkuu. Heräsin eilen aamulla siihen, että pää on jäkissä, kääntyy sivulle mutta en pysty taivuttamaan alaspäin. Harvemmin on meikäläisellä ollut mitään niskavaivaa ja nyt sitä tässä sitten ihmetellään. Tuntuu kuin niskassa olisi joku nikamalukko, mutta en sitten tiedä. Muistin juuri, että nostin yhtä tosi painavaa kukkaruukkua toissapäivänä, liekö siitä tuo niska ärtynyt? Mennäkö tohtorille, odottaako että menee ohi vai varata aika osteopaatille? Siinäpä pulma.

Eilen olin saunomassa ystävän luona pihasaunassa, ai että oli ihanaa. Tuli vilvoiteltua vähän hangessakin! Oli oikein mukavata. Jos meillä olisi tuollainen sauna, se lämpiäisi varmaan joka ilta!

Vuokraisäntä kävi eilen kääntymässä, tsekkaili pattereita. Miksi se onnistuu tulemaan aina silloin, kun meillä on räjähtänyttä?? Kysynpähän vaan! Hävetti kun kuivat pyykit lojui narulla ja kaikkea roinaa oli siellä sun täällä...Noh, sellaista se vaan on meillä. Varsinkin nyt kun Nekolla on karvanlähtöaika. Ihanata. Valkoista nöyhtää leijuu jokapaikassa, saisi olla joka päivä imuroimassa jos sitä vastaan haluaisi taistella.

Iskiasta liottamassa/ tie naisen sydämeen

2011-02-02T09:18:00.000-08:00

Kävin uimahallissa liottamassa iskiasta. Se ei tykännyt muusta kuin kylmävesialtaasta - siitä minä taas en tykännyt. Perhanan henkinen ikä! Kai se muuttuu jo fyysiseksi... Viime yönä ei tullut nukuttuakaan häävisti kun aina kylkeä kääntäessä iskias ärähti. Koetin tyynyä polvien väliin ynnä muuta, mutta aina vaan juippi.

Tatuointiasia etenee. Jänskättääkin.

Saatiin tänään portaiden päälle kunnon katos! Jee. Eipähän enää jääpuikot liukastuta meidän rappusia. Suunnittelin jo ripustavani tuhat amppelia ja lyhtyä tukipuuhun. More is more ;)

Holmes hurmasi naisväen muffinsseilla. Ne olivat suussa sulavia. Ei minua haittaa, oma leipurin peukalo kun jököttää siinä keskellä kämmentä kutakuinkin.

Laavulla ja lenkillä

2011-02-01T09:16:00.000-08:00

Vänni nostaa koipea.

Käytiin Holmesin kanssa laavulla viime lauantaina. Jouduttiin vähän rämpimään hangessa, mutta löydettiin vihdoin perille. Paistettiin makkaraa, oli mukavaa.

Maisemia lenkkipolun varrelta.

Enkelikö tästä on noussut lentoon?

Old granny

2011-01-31T09:48:00.000-08:00

Miten vanhaksi ihminen voi itsensä tuntea 25 vuotiaana? Vastaus on: erittäin vanhaksi. Iskiasta kolottaa, olen jäykistynyt työtuoliin, haparoin lukulaseja päähän ja kahvi tippuu. I feel so old. Holmesilla oli tänään synttärit, minä sain varmaa ne ikävuodet...

Elämä virtailee eteenpäin, tekemättömät hommat ahdistaa. Lähinnä kesän näyttely, johon en ole oikein vieläkään intoutunut tekemään juttuja. (jotai pientä vaan) Miksi en saa mitään aikaan? Odotan vaan kevättä.

Neko huutelee olkkarissa, sen nau'unta on koomista, ei kuulosta kissalta lainkaan. Ihmeellistä pientä vikinää ja huutelua.

Harmittaa ettei meillä käy ihmisiä koskaan kylässä.

Fast blogging at the midnight

2011-01-26T13:55:00.000-08:00

Taas pikabloggailen keskellä yötä! Tukka pätkähti lyhyeksi eilen, tykkään tästä mallista tosi paljon! On hyvin muuntautumiskykyinen letti, kun saa sliipatun wetlookin, keesin tai pörrön ja aina vaan näyttää hyvältä! Mulla on hyvä luottokampaaja ja hintakaan ei ollut niin paha. Mieluusti maksan siitä, että saan sellaisen tukan mikä mulle sopii ja mistä tykkään. Lyhyt tukka on aivan mahtava, niin paljon plussia!

+ menee vain vähän shampoota ja hoitoainetta
+ kuivuu nopeasti
+ helppo pestä ja laittaa
+ näyttää mahtavalta
+ pysyy hyväkuntoisena

Että nyt sitten lyhyttukkaisen emännän elämää vietän. Hyvä näin.

Piti blogata masennuksesta, koska luulen että se on poistumaan päin. Nyt alkaa olla fiilis, että jaksaa enemmän innostua ja tehdä asioita, ideoida eikä töihin meno ole enää yksi iso mörkö. Sanoisin, että psykiatrinen apu, ystävien ja läheisten tuki + monet esirukoukset ovat minut auttaneet jaloilleni. On vahvuutta myöntää olevansa heikko, on rohkeutta hakea apua, näin ajattelen. Jokaiselle joka painii asioiden kanssa ja elämä tuntuu raskaalta voin vain sanoa - niistä asioista voi päästä yli. Vaikka ne tuntuisivat kuinka isoilta möröiltä, on täysin mahdollista olla niistä vapaa. Eikö olekin ihmeellistä? Tiedän, että siinä masennuksen syöverissä se ei todellakaan tunnu siltä. Ei jaksa uskoa, että sitä kirkkaampaa päivää tulee, saati että jaksaisi tai uskaltaisi edes ajatella tulevaa päivää. Mutta se on täysin mahdollista.

Nyt vielä uuden vuoden kunniaksi himolista:

* tatuointi (olen jo ottanut yhteyttä tatskaajaan!) 8) Äiti: koeta kestää!
* painavampi kahvakuula
* olkkariin matto jolla olis tulevaisuutta kissojen kanssa (mahdotontako?)
* hopeasavea & sen työstövälineitä (pakko saada! Kaikki ylimääräiset viilat ja ikkupikkuiset teräsharjat- otan vastaan!)
* jalkahoito

Ja nyt - öitä!

_________________

Also shortly in english if my friends are reading. I got a new hair! Yay! It's short again and I like it very much. I can make it look many different ways - wetlook, fuzzy or mohawk, and it looks just so good! It is so easy, it dries fast, it doesn't take much time to wash it etc...

About my depression - I think it is going away. I feel like more energetic, that I can do different things and I have enthusiasm to do things. Also going to work is not so big bogeyman for me anymore. It feels pretty good to think new ideas for work. I could say that psyciatric help, support of my family and friends and many many intercessions have helped me up. It is strenght to admit own weakness. It is courage to see and ask help - that's what I think. I can only say to people that are struggling with depression - the day will come, when you see the light again. I know it doesn't feel like it right now, maybe you don't want even think tomorrow - but it is totally possible to get help and be free from those things, that you are carrying right now!

Now a list from things that I would like to have:

* new tattoo (I have already contacted tattooist!)
* new heavier kettlebell
* new carpet to our livingroom (that has future with our cat's - is that even possible...?)
* silverclay and tools to work with it!
* pedicure

And now... good night!

Akkana oleminen vaatii joskus pientä säätämistä - Salla. Tyttöbloggaus osa II + löytöjä

2011-01-22T04:45:00.000-08:00

Jepsjee, mielenkiintoisen reissun tarjosi lähikaupunki meille. Hurautettiin Holmesin kanssa aamupäivästä lähipitäjään ja mentiin eka ystävän kahvilaan aamupalalle, sämpylää, pullaa ja kahvia (santsikuppi ilmainen) n. 8e yhteensä tämä kaikki. Sieltä pirahdettiin sit paikallisille kirppareille ja jotaikin tuli taas löydettyä. 2 kg 800 g avaimia, joukossa siis todella paljon hienoja vanhan näköisiä, näistä iski inspis välittömästi ja aion käyttää niitä tulevassa näyttelyssäni! Hyvää matskua näpertelijälle. Avaimet maksoivat 5e. Pitäskö lähtee koettaa mihin oviin sopisivat? ;)

Vaaka 5e, toimii. Olen havitellut tuollaista vanhaa vaakaa jo tovin, täällä olen kirpputoreilla nähnyt niitä aina välillä hintaan 10e tai enemmän. Tuollakin oli lähtöhinta 15e, mutta vitosella irtosi sitten! Löytö!

Oli muuten hauska kun painuttiin paikalliseen "muotiliikkeeseen". Minähän leikin pitkästä aikaa Rouva H:ta, kun olin laittanut meikkiä ja uuden hienon takkinikin päälle. Liekö johtunut pärstäkertoimesta vai mistä, mutta kyllä palveltiin aivan kädestä pitäen. No, tällainen rouvasväen harmaa tunika sieltä sitten lähti mukaan, tykkäsin tästä ja istui aika kivasti päälle. Pitää vissiin testata ja mennä köyhän ja rupuisen näköisenä sinne, katsoa että heruuko yhtä hyvää palvelua. Toisaalta hiukan ärsyttävääkin, toisaalta huvittavaa. Meikäläistähän luullaan meikittä edelleen 16-vuotiaaksi täälläpäin. Hauskinta oli myös se, kun mentiin ystävän kahvilaan ja siellä oli eräs toinen tuttavani joka katsoi useamman kymmenen sekuntia meikäläistä eikä eväkään värähtänyt, ei tunnistanut. Aika räjähtäneenä sitä on ilmeisesti tullut oltua liikenteessä...? No, Salsadesignin Sallan sanoin - akkana oleminen vaatii joskus pientä säätämistä!

ps. sorry kännykamerakuvien laatu. Vaan tartteeko sen arkielämän aina olla niin superterävää ja kuvien täydellisiä? Eikö ne nopeat nappauksen ihan tästä oikeasta elämästä, joka ei aina niin millilleen tunnu menevän muutenkaan, ole ihan yhtä aitoja ja hyviä?

Stylish & Versatile oooh!

2011-01-19T01:57:00.000-08:00

Äippä from Markka-aika antoi moiset tunnustukset, en kyl tiedä olenks niitä ansainnut, laiskana bloggaajana, mut kuitennii. Tunnustuksiin tarvitsee kertoa 7 faktaa itsestään ja laittaa tunnustukset jakoon 15 bloggaajalle (en taida ees tuntea niin montaa...) Joten vapautan kaikki blogissani vierailevat nappaamaan tunnustukset matkaan ja jatkamaan perinnettä.

Ja sit sitä faktaa.

1. Minulla on kaksi ja puoli ammattia, keramiikan artesaani, puutarhuri ja puolikas kultaseppä.
2. Meillä on kolme kissaa, siskon koira hoidossa, akvaario jossa parisenkymmentä kalaa sekä venäjän kääpiöhamsteri Kyösti. Meillä on myös ollut chinchilla, rottia ja seeprahiiriä.
3. En voi nuolaista lusikkaa, jos olen sekoittanut jotain ruokaa/tms, jonka käytännössä kattoen voisi nuolaista lusikasta pois.
4. Intoilen kausittain liikunnasta, treenailusta, kahvakuulailusta yms. Nyt on taas intoilukausi käynnissä.
5. En osaa laittaa kieltä rullalle.
6. En osaa viheltää.
7. Pystyn syömään uskomattomia määriä ruokaa kerralla (enemmän kuin mieheni)

Jäätä, liukastelua ja lakkoilua

2011-01-18T11:50:00.000-08:00

Kaverin kisu pelkäsi jostain syystä minua, liekö muistunut mieleen syksyinen metsästetään karannutta Arttua hylätystä meijeristä yöllä - episodi mieleen yhtäkkiä. Aikaisemmilla vierailuilla ei ole ollut niin kauhusta kankeana. Raasu <3

Mites tää on mahdollista?

Jääpuikkoja riittää!

Herkkulakko on vähäsen rakoillut, ei paljon mutta vähän. Suklaaseen en ole vielä sortunut, pullaa olen maistanut pari kertaa (mutta huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin...) rullakebabilla kävin kyllä yksi päivä, mutta tein sen perään 45 min lumitöitä.Kohtuus kaikessa, totaalilakkoonhan en ole ryhtynytkään. Innostus laittaa ruokaa on taas löytynyt ja mieli tekisi leipoakin jotain terveellisempää herkkua, ainakin lisäaineetonta.

Anyways, tänään piti olla lujana kun Tokmannilla myytiin Pandan konvehteja eurolla! Kävelin ohi ja ostin rahka-aineet kaupasta. Nyt rassutan tummia viinirypäleitä, hyviä ovat! Muutenkin olen ostanut keittiöön reilusti hedelmiä, että niitä voi mussuttaa makeannälän iskiessä.

Liikuntaa on tullut harrasteltua, niin koiran kanssa lenkkeilyä kuin vesijuoksua & kahvakuulailua. Suunnittelin jo painavamman kahvakuulan hommaamista, 5 kg tuntuu kovin kevyeltä jo.

Holmes on ollut pari päivää reissussa, minä olen ollut töissä ja vapaalla, siivoillut ja puuhaillut kaikenlaista kotosalla. Tänään pesin pyykkiä, imuroin, järjestelin kirjahyllyn, vierailin kaverilla ja hain kissoille sapuskaa yms. Kaikenlaista on ehtinyt hommailla.

Nyt lähdenkin tästä asemalle sitä ukkoa hakemaan kotiin <3

Pakkanen on asennekysymys! (paitsi astmaatikoille)

2011-01-15T03:39:00.000-08:00

Aamupala: avokado-lohiruisleipää, kahvia, kiivi, vettä.
Aamupalan jälkeen: koira pihalle, koira sisälle, itse pihalle, sauvakävellen 45 min -20 asteen pakkasessa. Ilma on kuin morsmaikku itessään, puut kuorrutettu sokerikuorrutuksella ja ihmiset pällistelee autoista hullua joka painaa ripset huurussa menemään!

Mukavia jutskia on ilmassa! Niistä lisää myöhemmin.
Kuvat: Koksu's winter.

Aamiaista

2011-01-13T00:38:00.000-08:00

Aamupala: ruisleipä avokadolla, kinkulla, juustolla, kurkulla ja salaatilla. (kyllä, voileipä ei ole voileipä ellei siinä ole niin paljon täytettä, että on mahdoton saada sitä suuhun ilman, että pari kurkkua luiskahtaa lattialle) Iso Taika-astiaston motillinen lakuteetä. (Yogi-tee makuna lakritsi - nam) Eilen tehtyä mustikkarahkaa höystettynä banaanilla.

Jos tästä ei lähde päivä käyntiin niin ei sitten mistään!

Kohti terveempää elämää

2011-01-08T01:28:00.000-08:00

Herkkulakkoa on kestänyt tähän mennessä noin neljä päivää (en muista tarkalleen milloin aloitin) ja yllättävän helposti sitä on kuitenkin pystynyt olemaan erossa mässyistä, kun vaan on tehnyt sen päätöksen. Karkit ei ole mulle ongelma, niitä ei tule mässytettyä kovin paljon muutenkaan, mutta lisääntynyt kahvinjuonti on vaatinut seuralaisekseen pullaa tai leivoksia, keksejä, mitä tahansa hyvää. Lisäksi joulu kirvoitti maksimaaliset suklaamässäilyt, (kinkusta puhumattakaan...) minkä jälkeen tuli oikeasti överit kaikesta hyvästä. Oikeastaan herkkulakon lisäksi on tullut lopetettua melkein kokonaan myös kahvin juonti, ei kaiketi paha juttu sekään.

Mietin että paremmin ehkä toimisi kuitenkin totaalilakon sijaan yksi herkkupäivä viikossa tms, jolloin voisi palkita itsensä onnistuneesta suorituksesta (kohtuullisesti tietenkin) silloin ei tulisi niin paljon mielitekoja, kun saisi joskus kuitenkin "jotain hyvää". Olenkin ajatellut, että huomattavasti terveellisempää olisi sillon tällöin mussuttaa jotain omatekemää, ainakin lisäaineet jäisivät pois näistä tekeleistä.

Eilen oli kyllä kamala makeantuska, eikä siihen auttanut mansikkasmoothiet eikä mitkään! Oli aika vahva napostelunnälkä. Aika jännä huomata, että sitä ihan oikeasti on riippuvainen sokerista. No, ilmeisesti makeannälkä menee ohitse sitten viikossa tai parissa, joten jatketaan harjoituksia.

Rekisteröidyin myös hauskaan palveluun nimeltä heiaheia. Siellä voi kirjata urheilusuoritukset aina lumenluonnista pilatekseen tai lenkkeilyyn. Myös hyötyliikunnat voi kirjata ylös ja näin seurailla omia reenejään. Toimii oivana motivaattorina myöskin. Eilen kirjasin roudausta 30 min, kun kävin töissä kantamassa 350 kg savea sisälle pihalta, sekä kävelyä 45 min, kun käytiin Holmesin kanssa käppäilemässä ja 15 min koiran ulkoilutusta illalla. Hauskaa!

Kaiken tämän tarkoituksena on terveellisempi ja energisempi elämä itselleni, itsetunnon kohotus ja kunnon kohotus. En yritä laihduttaa, koska tarvetta sille ei ole, enemmänkin kiinteytyä ja saada hyvät lihakset rangan tueksi, että jaksaa ja pystyy tekemään töitä.